Auto täyttyy matkustajista. Missähän kuljettaja viipyy, on ehkä aseman tyttöjä naurattamassa ja unohtanut lähtöajan. Taas on tämä rallikuski vuorossa. Nyt sitä mennään kurvit suoriksi.
Hienosteleva nainen istuu uusi hattu kutreillaan etupenkissä ja kailottaa äänekkäästi, mitä kaikkea on tullut ostaneeksi. No ainakin uuden hatun, kun hintalappu on vielä paikallaan kaikkien nähtävillä. Onko tahallinen teko vai vahinko? Henkilön tuntien ei tahallisuuskaan olisi ihme.
Maisemat vilahtelevat nopeasti silmien ohi. Tuossa ovat rinnakkain Haminan ja Husulan hautausmaat, joissa moni sukulainen ja tuttava on saanut viimeisen leposijan. Nyt olemme entisten knaappien asuinalueilla, joista sukummekin polveutuu. Ylitämme rautatien Tikkamäen kohdalla ja samalla ohitamme entisen Kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Ahon kotitalon eli kansan suussa sanottuna Tikka Matin talon. Kapakkamäki Reitkallissa on saanut nimensä, niin kuin arvata voi, kapakasta. Haminalainen kauppias Henrik Forsell ja hänen vaimonsa Johanna Malm pitivät kapakkaa 1700 luvun alkupuolella ja myivät tilan sitten Ståhlbergeille. Molemmat omistajat ovat esivanhempiani, vaikka silloin ei ollut tietoa tulevista yhteisistä jälkeläisistä. Matka jatkuu ohi tuttujen maisemien
Jokaiselta pysäkiltä tulee uusia matkustajia. Voi miten matkanteko hidastuu. Helteinen päivä saa ihmiset tuskastumaan kuumuudesta.
Lapset kiukuttelevat ja itkevät. Tunnelma autossa on ”viihtyisä”.
Lähellä istuva tyttö supattaa äitinsä korvaan. Kuulinko oikein? Pissittää. Nyt äidin pitäisi tehdä samoin kuin Permannon Mimmin. Äiti näyttää niin nuorelta, ettei ole Mimmiä koskaan tavannut eikä kuullutkaan hänen tempauksistaan. Suuni vetäytyy väkisin hymyyn, kun muistelen tätä erikoislaatuista pientä naista. Kusettaa, huutaa Mimmi kuljettajalle Haminan ja Kotkan välillä. Auto pysähtyy ja Mimmi ulos auton vierelle asioilleen. Takaisin tullessaan sanoo kuljettajalle: ”Onneksi housut eivät kastuneet, kun niissä oli niin suuri reikä.”
Reetta Väänänen
Tammikuu 2022
Takaisin tarinoihin