Missään pihoissani ei ole ollut lintulautaa. Hyvä niin, sillä
kertoessani vävylleni tästä kirjoitusaiheesta, hän sanoi, että älä vain nouse
laudalle. Kuinka pääsisin tai sopisin!
Näkee lintuja
muullakin. Erityisesti tulee mieleen kuukkelit. Joku sanoo niitten olevan onnen
lintuja.
Monta vuotta sitten olimme keskimmäisen lapsenilapseni kanssa
jossain Pyhätunturin lähettyvillä laavulla eväitä syömässä.Mikael oli silloin peruskoulussa sellainen "Oskarin
kokoinen" melkein puoli metriä nykyistä pituutta lyhyempi. Kuukkeli lenteli ympärillä sirkutellen. Mikael ojenteli
kädessään pähkinöitä linnulle. Sillä oli varmaan isompi nälkä, koska se
sieppasi voileivän pojan vierestä eväsrasian päältä. Poika sanoi.- Tämä pitää kertoa äidille.
Kuukkeliin törmäsin ehkä omassa lapsuudessa ensi kerran, kun
isä antoi varsalle nimen Kuukkeli. Ei varsa ollut meillä syntynyt, vaan isä oli
sen jostain ostanut. Ihailin nimeä. Nyt aloin miettiä mistä isä keksi nimen. Hän
ei ollut käynyt Lapissa, pohjoisimmassa missä oli käynyt oli Rantsilassa, Oulaisissa. Oliko hän lukenut luontokirjoja tai Lapinkirjoja. Ehkä.
Vaikka luulin hänen lukeneen toisenlaista kirjallisuutta. Isällä oli taipumus tälläisiin luontoon liittyviin nimiin,
sillä myöhemmin toinen varsa oli Pujo. Kenties hänellä oli mielikuvitusta,
vaikka olikin aikuinen. Nuorin lapsenlapseni sanoi minulle hänen ollessaan
vielä melko pikkuinen "ei aikuisilla ole mielikuvitusta". Mietin
tuota mielikuvituasiaa, kun katselin ohjelmaa vanhoista talonpoikaisesineistä.
On pitänyt olla mielikuvitusta, kun ovat niin ihmeellsiä esineitä keksineet.
Mökillä on
lintupönttö.Keväällä siihen tulee tiainen, eräänä vuonna tuli pöntön
asukkaaksi töyhtötiainen. Tiaisilla ei ole onnea, sillä toukokuun puolen välin
tienoilla tulee kirjosieppo. Se ottaa pöntin kodikseen ajaen toiset linnut
pois. Kirjonsiepon tuohuja katselen kesän aikana. Alkukesästä se tirskuu,
rähisee minulle, kun haravoin pöntön lähellä. Sanon sille:- Olisit hiljaa, niin
en sinua huomaisikaan.
Järvi on mökillä jonkinlainen lintulauta. Heti rannassa
veneellä lähtiessä salmen toisella puolelle pajukossa on telkänpönttö. Heti
jäitten lähdettyä telkät kuhertelevat niillä paikkeilla. Laiturilta, terassilta ja mökin ikkunasta seuraan
härkänlintujen kevätleikkejä sukelteluja
ja myöhemmin poikasten kirkumista ja kuljeskelua. Joutsenet seilaavat laiturin ohi ja kyökkivat jotain luodon lähellä. Yöllä herään niitten huutoon, kun ne lentävät paikasta
toiseen. Parvessa on yksi orpo joutsen, kun sen puoliso kuoli verkkoon vuosia
sitten.
Kevätaamuisin herään myöhemmin siihen , kun peipponen alkaa
visertää. Iltaisin kuuntelen mustarastaan ääntelyä. Heinäkuun lopulla eivät viserrykset enää herätä minua.
Tulisipa pian kesä ja aresti loppuisi. Kyllästyttää jutella
vain Hannes Kolehmaisen kanssa ulkoilureiteilläni, hän ei vastaa jouksee vain
tuijottaen jonnekin kauas.
Maija Silmärinen