Kakella oli toive.
Saisinpa veikkauksessa päävoiton. Myöhemmin toive siirtyi lottoon. Kupongin
kioskille kiikuttaminen oli jokaviikkoinen rituaali. Muita paheita miehellä ei
ollut. Elämä kulki kiskoillaan. Hän avioitui ja pari rakkauden hedelmää
putkahti katsomaan mitä mualimaan kuuluu. Luonnollisesti nuorella perheellä oli
mielitekoja, turhuuksiin ei tuhlattu vaan he elivät säästeliäästi. Tavoite oli
päästä omaan arava-osakkeeseen.
Kaken työpaikka järjesti
tyky-päivän. Päivän päätteeksi kaikki vietiin raveihin. Kakelle tämä tapahtuma
oli ensimmäinen. Hän katseli ihmeissään kun ennen niin rauhalliset työkaverit
säntäilivät totoluukkujen ja katsomon välillä. Kakea lähinnä pitkästytti koko
tapahtuma ja hän aikoi jo lähteä kotiin. Tiilikainen huomasi onnettoman
työkaverinsa ja kehotti häntä osallistumaan peliin. Samalla hän työnsi ravien
ohjelman Kaken käteen:
– Kato tuosta sopiva
hevonen ja laita vähän rahaa likoon. Tulee jännitystä elämään.
Ohjelmalehtinen oli kuin
hepreaa Kaken käsissä. Koska Tiilikainen katseli sivusilmällä, niin Kaken oli
pakko mennä toto-luukulle. Hän äänesti Hurmaa isokertoimista hevosta. Kaikkien
yllätykseksi se tuli ensimmäisenä maaliin. Kaken käteen luettiin ihmettelevien
katseiden saattelemina kymppitonni. Työkaverit kuiskuttelivat, että on tuossa
oikea tietäjä.
Kake uskoi tulevaisuuteen,
toivoi lotto-voittoa ja rakasti perhettään ja vaimoaan. Tuo kymppitonnin voitto
muutti kaiken. Miehen olkapäälle tuli istumaan uhkapelipaholainen. Hän alkoi
pelata kiihtyvällä vauhdilla ja entistä suuremmilla summilla. Rakkauden
kohteeksi tulivat uhkapelit, toivoksi suuret potit ja uskoksi että häviöt
pystyy maksamaan seuraavasta potista.
Rahaa meni ja
pikavippejä tuli. Luottotiedot menivät ja ulosottomies tuli. Perhe meni ja poliisit
tulivat. Kaken elämä pyöri pelipöydissä joissa joskus oli paksu kerros rahaa. Pelin
jälkeen yleensä vain leivänmuruja.
Entistä kunnonmiestä
elämä kolhi. Kake ei syyttänyt kohtalostaan muita, ei edes silloin kun hänelle
luettiin petoksista ehdoton vankeustuomio joka ei suinkaan jäänyt viimeiseksi.
Mitkään kallonkutistajat eivät voineet muuttaa Kakea. Pelit veivät ja pelit
toivat.
Kakella oli taskussa
kaksi euroa ja nälkä kurni vatsassa. Ei hän ruokaan tuhlannut koska rahalla saa
rivin europottia. Kesken kaiken miehen silmissä sumeni ja hän heräsi seuraavan
kerran sairaalassa katsellen käsivarressaan olevaa letkujen määrää.
Kake hamusi vieruspöydän
laatikosta lompakkoaan. Hänellä oli hätä kolikosta. Helpotus oli suuri kun raha
löytyi. Vankilassa sellikaveri tatuoi käsivarteen onnennumerot. Toki Kake
muisti numerot ulkoa muutenkin. Kake pyysi hoitajaa lottoamaan puolestaan europottia.
Hoitaja teki hieman
vastentahtoisesti tehtävän. Hän jätti kotimatkallaan kupongin kioskille. Tullessaan
seuraavaan työvuoroon niin Kaken paikka oli toinen potilas. Kake oli muuttanut
paremmille pelimaille.
Lauantaiaamuna hoitaja
muisti Kaken kupongin. Hän tarkasti sen. Kylmä hiki ja melkein sydän kohtaus
valtasi naisen. Kupongissa on kaikki numerot oikein.
Keijo
Karhunen