Kävelin havumetsän keskellä kallioiden yli vievää polkua, kun eteeni avautui uskomaton näky. Aava suo punakeltaisena, hehkuna syysauringossa. Se oli kuin Särestöniemen maalaus. Rahkasammaleen, juolukan, vaiveron, lakan, sarojen, suopursujen, kurjenjalan ja vaivaiskoivujen syysväritys oli parhaimmillaan. Ei siinä voinut kuin vetää syvään henkeä ja nauttia näkymästä.
Suon reunassa oli paatsamapensaita ja minulle aivan outo kasviryhmä. Varret olivat parikymmensenttiset, soikeat vihreät lehdet osaksi sinipunaisia ja latvoissa oli kirkkaan punainen marjaryväs. Kotona löysin kirjasta sen nimeksi ruohokanukka ja tietoa sen olevan yleinen kasvi Lapissa. Marjat ovat ehkä myrkyllisiä ja mauttomina syömäkelvottomia.
Löytyi sieltä suolta syötäviäkin marjoja, joita olimme sinne tulleet poimimaan. Upottavassa sammalikossa köllötteli paljon isoja punaisia karpaloita odottamassa ottajaa. Mättäiltä oli myös kypsiä pakkasenpuremia puolukoita. Suo tarjosi meille näin kirpeitä, mehukkaita vitamiinipommeja talven varalle.
Syksyinen
retki Valkeasuolle oli elämys satakuntalaisen peltolakeuden kasvatille.
Ehkä
suon avaruus tuntui kotoisalta ja siellä oli helppo hengittää.
Kesällä menimme suolle etsimään lakkoja ja myöhemmin mustikoita, sekä juolukoita. Silloin näin miten erikoinen ruohokanukan kukinto oli. Kauempaa katsottuna kukka näytti valkoiselta, mutta niiden neljän ylälehden sisällä oli varsinainen kukinto, mustalta näyttävä sinipunainen nystyräryhmä. Siinä oli taas ihmettelemistä luonnon monimuotoisuudesta.
Suon
haju on kirpeä, mutainen ja salaperäinen. Suopursut ja niiden ihanat pitsikukat
tuoksuvat voimakkaasti. Kurjet ronkuvat, kun häiritsimme niiden pesimärauhaa.
Lampi keskellä suota on musta ja rannat petollista hetteikköä.
Tämä Valkeasuo on Kiihtelysvaarassa lähellä Joensuuta. Tohmajärven puolella on samaa suota paljon suurempi alue. Sieltä nostetaan paljon turvetta kesäisin. Suot ovat Salpausselän pohjoisten harjujen ja vaarojen välissä olevassa painanteessa. Siinä on aiemmin ollut järvi, joka on soistunut ja tuhansien vuosien aikana kasvanut rahkasammal - saraturvesuoksi.
Nykyisin suon laitoja kiertää Oravanpolku niminen retkeilyreitti, jonka varrella on laavuja. Talvella on merkitty latuverkosto 40 kilometrin pituinen Oravantaival.
Tuo
orava sana juontaa Kiihtelysvaaran vaakunasta, jossa on kiihtelys oli vanha turkiskaupan mitta, neljä kymmenen eli
tikkurin oravannahan nippu.
Kerttu Miettinen
18.3.2022