Tänään julmuuksien rotko on Ukrainassa. Yhdeksänkymmenluvun puolessavälissä käsittämättömyys rehotti Ruandassa. Hutut ja tutsit tappoivat toisiaan sillä seurauksella, että Kongojoki tukkeutui ajelehtivista ruumiista. Krokotiileillä piisasi mässäiltävää.
Ruandan naapurissa Ugandassa oli niihin aikoihin elämä jo seesteistä. Tämä siksi, että kilpailevat diktaattorit Idi Amin ja Miltton Obote joutuivat juoksemaan karkuun kuin savannikoirat. Amin Saudi-Arabiaan ja Obote Etelä-Afrikkaan. Vuosien 1962–1985 mustaakin mustempi kalmainen terrori oli vihdoin päättynyt ja savannilla pääsivät kukat kukkimaan.
Uganda on vehreä maa, mutta noiden terrorin vuosien aikana ihmiset eivät nähneet vihreää. Vaikka puut ja savannin ruoho olivat vihreitä ja kukassaan niin kaikki näytti kuolleelta, auringon polttamalta savannilta täynnään terrorissa kuolleiden eläinten raatoja. Kalma haisi kaikkialla.
Kuka tahansa saattoi silloin joutua turvallisuuspoliisin (en haluaisi käyttää tässä yhteydessä poliisi sanaa) pidättämäksi. Syyksi riitti se että ihminen käveli kadulla eikä vankilaan telkeämiseen tarvittu oikeudenistuntoja.
Vankiloissa vartijat huvittelivat ajankulukseen. Uutta tulijaa tervehdittiin julmin iskuin, kiväärienperillä tai rautatangoilla. Alastomat naiset seisoivat vartijoiden himojen katseessa, taustalla isot koirat lipovat halukkaina kieliään. Niiden vuoro tulisi sitten, kunhan vartijat olivat ensin tyhjentäneet itsenä syyttömiin naisiin.
Vankiloiden sellit täyttyvät viimeistä seisomapaikkaa myöten. Ahtaudessa vankien piti nukkua seisaalta. Syyttömästi vangitut muistuttavat selleissään meksikolaista papupataa maustettuna tulisella chilikastikkeella johon sekoittui märkivien haavojen löyhkä. Kuolleet toivat hetkesi väljyyttä mutta kohta tila täyttyi vertavuotavilla uusilla syyttömillä.
Vangit joilta haluttiin pumpata tietoja, vietiin vankilan pihalle autonrenkaaseen ahdettuna. Kohta nousi kuminkatku ja musta savu. Sulanut kumi valui onnettoman iholle. Mikäli vastaukset eivät tyydyttäneet, niin sama toistui seuraavana päivänä ja tarvittaessa seuraavina päivinä, kunnes…
Tätä hirmuhallintoa pitivät yllä kahdenkymmenentuhannen sotilaan suuruinen armeija jossa mukana oli lapsisotilailta nuorempien ollessa kymmenvuotiaita. Lapset olivat turtuneita julmuuksiin! Nähdessään runnellun ruumiin he naureskellen katsoivat kuolleita. Nauroivatko todella? Vai oliko tuo oman mielenterveyden pelastamista, julmuuden sivuun ajattelemista.
Kun terrori viimein päättyi, niin jokainen ugandalainen oli ollut jollaintavoin mukana siinä: joko hän oli terrorin toteuttajana hyeenan tavoin, tai sitten uhrina jonka päähän oli solmittu orjantappurakruunu.
Meillä Suomessa ei voi näin tapahtua. Meillä on vakaat ja turvalliset olot. Mitä siitä nyt onkaan reilut salavuotta kun päästiin Venäjän ikeestä vapaaksi. Molemmin puolin tapahtui käsittämättömiä asioita. Jälkiselvittelyissä kuoli vankileireillä tauteihin ja nälkään runsaasti ihmisiä. Laittomissa tuomioistuimissa joissa tuomareina toimivat asianomistajat julistettiin kuolemantuomioita. Tuomiot laitettiin täytäntöön melkein välittömästi ilman valitusoikeutta ylempiin tuomioistuimiin.
Keijo Karhunen
23.3.2022
Takaisin tarinoihin