Maalaus Juvola

Maalaus on kaapin päällä makuuhuoneessa.S e on ollut siinä jo muutaman vuoden. Sen on tehnyt entinen maaninkalainen nainen. Hän asui vuosia sitten lähinaapurustossa. Maalasi kuvia Maaningan kunnantalolle. Näin maalauksen Alapitkällä hänen kotonaan  ja halusin sen. Muutamia kohtia halusin eri värisenä. Lupasi muuttaa.

Haimme sen.

Kuvassa on pihapiiri. Metsä taustalla. Muutamia puita pihapiirissä. On talvi. Iltaruskotusta metsänreunassa. Vielä valoisaa. On mökki tuparakennus. Päätyä on näkyvissä ja toinen seinä, jossa on ovi. Lautaseinäinen. Pihapiirissä on pieni navetta rakennus ja pieni rakennus ilman ikkunoita sekä suurempi korkea rakennus, isot aukot ylhäällä ja alhaalla. Joitakin pensaita pihassa.

Tämä on se pihapiiri, johon tulin pienenä viisivuotiaana tyttönä evakkomatkan päätöksenä. Asuin siinä  siihen asti, kun lähdin meijeriharjoittelijaksi Nilsiään.

Talo ja aitta on rakennettu jolloinkin tuhatkahdeksansataaluvulla. Aitassa eräässä nurkkauksessa on nimikirjoituksia hirsiin raaputettu. Juvosia siellä ainakin on ollut Paikan nimi on Juvola.

Maalauksen tekijä oli varmaan ajatellut paikan kauneutta .Tunnelmaa. Paikka oli autiona. Myöhemmin asuinrakennus on purettu. Aitta on siirretty suvun toiselle tilalle. Siellä on ne Juvosten kirjoitukset luettavissa.

Olen suunnitellut kulkea entistä onkimatkaa muutamia kilometrejä polkuja myöten järven rantaan. Veljenpoikani lähemmäksi viisikymppinen mies on luvannut lähteä mukaan. Suunnittelin kevääksi, kun opintoryhmät loppuvat.

Historia. En ole kulkenut sitä polkua varmaan yli kuuteenkymmeneen vuoteen . Miten on muuttunut, onko mitään entistä.  Olen haaveillut kulkea tuon lapsuuden retkimatkan järvelle. Nyt tuli puheeksi, kun Markus kertoi isosta ojasta, joka on ruopattu.

Näihin maisemiin liittyy paljon muistoja. Tuo mökki asuinrakennus on täynnä muistoja, kai ne ovat   vain mielessäni. Olen niistä jotakin kirjoittanutkin.

Isäni kertoi, kun tulimme silloin vuonna1945 helmikuun viides päivä, olin sanonut ensi sanoiksi  -tämmöinen - kai vähän väheksyväksi tuo viisivuotias minä olen sanonut, en muista.

Lauantaina olin käymässä  Heinäveden Valamossa. Kävin siellä venäläisen taiteen näyttelyssä. Maalaukset olivat tuhatkahdeksansataaluvulta eri taitelijoilta. Katselin pitkään erästä maalausta. Siinä oli jäätynyt vuorenrinne jäätynyttä vettä valumassa. Vaikuttava.


Maija Silmärinen
20.09.2022 


Takaisin tarinoihin