April in Paris: Huhtikuussa 1982 loskainen Kuopio on jäänyt taakse. Olemme mieheni kanssa pienellä matkalla Pariisissa. Kadut ovat kuivia ja ilma on niin lämmin, että bleiserissä ja puvuntakissa tarkenee. Ensimmäisenä iltana tilaamme hotellimme lähibistrossa lasilliset Kiriä. Istumme kadun varren pöytään: sante! Mustaherukkainen juoma, ihana nektari virittää meidät lomatunnelmaan.
Kuopiossa ostamme pullon cassista eli mustaherukkalikööriä
ja kuivaa valkoviiniä ja sekoitamme cocktailit. Istumme kotimme parvekkeella:
terveydeksi! Pettymys, ei tietoakaan pariisilaisesta Kiristä.
Venäläinen keittiö: Heinäkuussa 1999 olemme
perhelomalla Pietarissa. Osallistumme eräänä iltana kanavaristeilylle, johon
kuuluu mainoksen mukaan ruokaa ja ohjelmaa. Pieni pyöreä pöytä on katettu viisihenkiselle
perheellemme. Pöydällä on pullo vodkaa, samppanjaa ja pari appelsiinia sekä
ruoka. Pyynnöstä saamme alaikäisille lapsillemme juomaksi pullot limonadia. Ruoka
on viisi pyöreää suolakeksiä, joiden päällä on muutama musta kaviaarihelmi!
Nälkä kurnii kaikkien vatsassa. Vodka jää juomatta, otamme mieheni kanssa
lasilliset samppanjaa, lapset juovat nälissään appelsiinilimonadia.
Kanavaristeilyn jälkeen menemme hotellimme Sovetskajan 13.kerroksen ravintolaan
syömään. Upea maisema Pietarin kattojen yli. Sapuskaa, harashoo! Tilaamme sitä,
mitä on tarjolla: Atrian kinkkuananaspizzat. Unohtumaton ilta.
Portugalilainen kermaleivos: Olemme päiväretkellä Hongkongista
Guangzhouhun eli Kantoniin lokakuussa 2007. Poikamme suosittelee ottamaan Kantonissa rautatieaseman
pikaruokaketju KFC:n* kahvilassa kahvin kanssa pienet leivonnaiset, joista emme
olleet koskaan kuulleetkaan. Suussa sulava, makea, kermainen leivonnainen vie
kielen mennessään: Pastel de Nata. Kun
laitat nimen nettiin, löydät K-kaupan ohjeen leivonnaisen valmistamiseen
kotioloissa. Arkipäiväistä nykyään.
Kesällä 2024 Kokkolassa hotelli Kaarlessa: Istumme
aamiaisella hotellissa. Huomiomme kiinnittyy oviverhoina oleviin räsymattoihin.
Mies kysyy, että mitä niistä tulee mieleeni? Muistanko Siikarysän? Tottahan
muistan. Polkupyörämatkalla Kalajoella kävimme kesällä 1980 Siikarysässä. Vesi
herahtaa kielelleni, kun ajattelen Siikarysässä nautittuja hiillossiikoja. Siikarysä
oli vaatimaton harmaa, puinen vaja, jossa oven paikalla oli räsymatot
oviaukossa. Söimme höyryävän kuumat siiat sormin voipaperilta. Tuoretta,
vastapyydettyä, sopivan suolaista Perämeren siikaa, herkkua.
Matkalla pohjoiseen syyskuussa 2024: Olemme menossa
ruskaretkelle Ylläkselle. Yövymme Rovaniemellä eläkeläishintaan hotelli
Vaakunassa. Menemme hotellin ravintolaan iltapalalle. Valkosipulietanat ovat tarjouksessa.
Viivyttelemättä sanon, että minä haluan niitä, valurautapannulla kuusi etanaa.
Mies päätyy samaan. Etanoita odotellessa muistelemme pariisilaista ravintolaa,
jossa huhtikuussa 1982 söimme ensimmäisen kerran valkosipulietanat. Miellyimme
niihin. Tarjoilija tuo meille viivyttelemättä höyryävät etanapannut ja rapeaa
maalaisleipää. Palan painikkeeksi otamme lasilliset kuivaa valkoviiniä. Pyyhin
etanapannulta leivällä valkosipulisen voin tarkkaan. Olo on kuin aikanaan Pariisissa.
Hyvä ruoka - parempi mieli!
*Kentucky Fried Chicken
Helena Lindgren
12.11.2024