Äidilläni oli tapana sanoa: "Johan on markkinat" jos jokin
asia ei mennyt niin kuin piti.
Itselläni ei ollut käsitystä millaiset ne markkinat oikein ovat.
Kirjallisuudesta olin lukenut kuvauksia ja olihan se rallatuskin "talvella
Talikkalan markkinoilla.."
Olin käynyt messuilla ja maatalousnäyttelyissä, mutta siellä lähinnä
esitelltiin tavaroita. Markkinathan on myyntitapahtuma.
Nyt tiedän että markkinoilla on ollut aikaisemmin suuri merkitys. Sinne
mentiin pitkien matkojen takaa useammaksi päiväksi. Almanakassakin oli luettelo
kaikista markkinapäivistä tai jopa viikoista. Oli talvi-,kevät- kesä ja
syysmarkkinat. Turussa on vieläkin Keskiaikaiset markkinat ja ne on perinteen
jatkoa keskiaikaisilta kirkkojuhlien aikaan olleilta Henrikin eli Heikin markkinoilta.
Helsingissä on syksyisin viikon kestävät kalamarkkinat. Sellainen lyhyempi on
täällä Kuopiossa ja Joensuussakin muiden markkinoiden lisäksi.
Ennen oli myynnissä napeista
hevosiin kaikkea tarvittavaa, oli monenlaista riehaa ja ilveilijöitä. Viina ja
olut virtasi ja monesti oli tappeluita ja poliisien putkat täynnä. Myyjät
tienasivat, mutta monelta hupenivat vähät rahat äkkiä, kun oli kaikenlaista
huijaria ja koijaria sekä varkaita
liikkeellä. Vieläkin on markkinoilla silloiset tuliaisiksi tarkoitetut
viipurinrinkelit tai naruun pujotetut pienet kovat rinkelit ja lapsille
kuminauhassa pomppiva markkinapallo ja makeiset tuutissa. Kansaa sanailuillaan ja tarjoushuudoillaan
kovasti huvittaneet helppoheikit ovat hävinneet Oma erikoisuus oli
palvelusväen pestuu eli palkattiin vuodeksi eteenpäin työväki talouksiin
renkeinä ja piikoina. Oli myös tapana mennä kihloihin markkina-aikaan.
Nykyisin markkina sanana on
käsite. Se on kaikessa kaupallisuudessa mukana. Kysynnän ja tarjonnan suhde
määrää markkina- arvon kaikelle.On olemassa markkinarako jos jotain ei vielä
ole olemassa. Työmarkkinoilla punnitaan ihmisen arvo eli onko koulutus ja
taidot sillä tasolla mikä kyseisessä työssä tarvitaan. On olemassa jopa avioliittomarkkinat.
Katsoin yhtenä iltana televisiosta tietokilpailuohjelmaa. Siihen osallistuva
nuori nainen kysyi juontajalta, että nouseeko hänen arvonsa deittimarkkinoilla,
jos voittaa miljoonan. Kilpailu on kovaa kaikessa. Tästä tulee
mieleen nuo monenmoiset turhuuden markkinat. Tuntuu että kaikki pinnallinen on
arvossa arvaamattomassa. Muoti menee edellä ja ihmisparat hinnalla millä
hyvänsä perässä. Vaatteisiin ja kosmetiikkaan menee uskomaton määrä rahaa.
Asunnot remontoidaan ja huonekalut vaihdetaan ihan turhaan. On oltava iso hieno
maasturi, vaikka ajaa vain kaupungissa. Olemassa olevaan ollaan tyytymättömiä,
vaikka kaikki olisi todella hyvin.
Näin vanhana kauhistuttaa tuo
villitys muokata ja muovailla omaa kehoaaan älyttömällä bodaamisella,
hormooneilla, botoksilla. silikonilla ja jopa leikkauksilla. Joillakin ei näy
pelkkää ihoa missään vaan se on tatuoitu täyteen jos vaikka mitä kuvioita. Tällä kaikella nousee ihmisten
mielestä oma markkina-arvo kun media on luonut suurella rahalla markkinat.
Omien kasvojen on oltava esillä. Pitää tupettaa ja ottaa selfie. Kova sana kun
on näkynyt televisiossa jossain laulu- tai tietokilpailussa.
Ruoasssa ja juomissakin on omat
markkinansa. Nyt on kauran vuoro. Sitä on lisätty moneen eineeseen ja olipa
mainoksen mukaan lisätty hiustenhoitoaineeseenkin.
Suurin sana on maailmanmarkkinat.
Ne sanelevat miten täällä menee taloudellisesti. On olemassa makkinavoima joka
on joskus aivan hallitsematon. Se vaikuttaa kaikkeen ja on valuuttamarkkinoiden
kanssa hyvinvointimme perusta.
Kerttu Miettinen