Ensi kerran näin hänen hyppivän narun kanssa vuonna 2018 kai jossain Käpylän puistossa. Se oli hienoa silloin, vaikka hän oli silloin vasta alkutekijöissä.
Siitä asti hän hyppinyt kai joka päivä. Taito on kehittynyt valtavasti. Liikuntaa sekin on.
Rauhallinen tunne esityksen jälkeen.
Ehkä oli hyvä tunne, kun olimme tyynykoppista
koulupäivän jälkeen. Hän sitä usein
halusi.
Toinen asia josta Matias oli kiinnostunut oli noppakävely. Siis kuljimme nopan
määräävän numeron mukaan. Usein Matias sitä halusi , usein kävelimme
edestakaisin pitkiä matkoja.
Olisi varmaan ollut tyytyväinen, jos olisi onnistunut kepponen, kun avaan eteisen oven saisin vettä niskaani. Ei onnistunut, kun olin varovainen.
Se oli myös Matiaksen ajatus soutaa Venäjänsaaren mökiltä Kuopionlahden rantaan (50 km). Se toteutui, mutta taisi olla aika kova soutu, kun ei ole sillä myöhemmin ylvästellyt.
Kouluaikana hän kirjoitti kauhukertomuksia. Kyseli minulta kumman valitsisin kahdesta kauheasta.
Musikki on myös hänelle tärkeä melko pienenä. Kun tulin heille, hän esitteli sen. Sellaisia olivat "Ystävä sä lapsien ja Hiljaa hiljaa joulukellot".
Hän on soittanut käyrätorvea kolmannelta luokalta lähtien
peruskoulussa. Soittaa vähän päivittäin . Toissa juhannuksena hän soitti lopuksi
Eino Leinon kesälaulun Ruislinnun laulu korvissani...
Musiikki kaikui tyynellä järvellä. Se antoi meille kaikille
ylevän rauhantunnun.
Silmärinen Maija
4.10.2023