Mattilan joulu vuonna 1855
Mattilan talossa joulun valmistelu oli aloitettu hyvissä ajoin. Syksyn aikana saunassa oli palvattu sianlihaa ja siellä oli myös tehty maltaat sahdin ja oluen valmistukseen. Lauteilla kuivattiin kaurat talkkunajauhoja varten. Teurastettiin lammas, vasikka ja iso sika sekä puhdistettiin suolet makkaranvalmistusta varten. Saunassa pestiin myös suuri joulupyykki, jotta pyhinä väellä olisi laittaa puhdasta ylle.
Kun kaikkien valmistelujen jälkeen jouluaatto vihdoin koitti, syötettiin kaikki kotieläimet tavallista paremmin. Päivällä talonväki meni saunaan. Saunan lattiallekin oli pantu olkia ja löylyä heitettiin oluella, jonka myötä toivottiin hyvää satoa. Joulusaunassa ei saanut puhua, vaan hiljentymällä valmistauduttiin suuren juhlan viettoon. Sauna puhdisti ruumiin ja mielen. Saunan jälkeen kaikki saivat puhtaat vaatteet ylleen ja oli juhlallista tulla pirttiin, jonne rengit olivat ripustaneet kattoon olkihimmeleitä ja laittaneet lattialle jouluolkia. Valkoinen pellavaliina oli ilmestynyt pöydälle ja sille oli katettu joululimppua, johon oli taikinan noustessa kämmensyrjällä painettu risti. Oli palvattua sikaa ja lampaanreittäkin. Lisäksi oli räätikkälooraa, pernasoppaa ja siansuoliin tehtyjä ryynimakkaroita. Sahtihaarikat olivat valmiina pöydän molemmissa päissä janoisten maisteltavaksi. Väkeä oikein huimasi tällainen ruoan paljous.
Ennen kuin saatiin lupa aloittaa ruokailu, siunasi Jaakko-isäntä tietenkin pöydän antimet. Yhdessä veisattiin hartaana ruokavirsi ja joku väestä luki postillasta eli hartauskirjasta Jeesuksen syntymästä. Sen jälkeen päästiin ruokien kimppuun. Väki lappasi ruokaa sisäänsä kuin viimeistä päivää, kunnes kukaan ei enää jaksanut syödä muruakaan. Kun sahtiakin oli kallisteltu koko ajan, oltiin jo melko hilpeällä tuulella. Niinpä aterian jälkeen alettiin leikkiä yhteisleikkejä pahnoilla: oltiin paistisilla ja sohittiin suutarin silmää. Lopuksi kaikki väsyivät ja painuivat nukkumaan, että ehtisivät nukkua edes silmäntäytisen ennen joulukirkkoon menoa.
Kadonnut joulu 1955
Jouluinen sali on hämärä,
kynttilät tuikkivat kuusen oksilla.
Pimeissä nurkissa asuu kaipaus johonkin,
jota ei enää voi saavuttaa.
Senkin päältä kuuluu hiljaista helinää
kun vaskienkelit puhaltavat torviinsa.
Liekkien päällä lentävät enkelit,
joita vain lapset saavat nähdä.
Tonttu keittää puuroa lakritsipadassa,
pitkä naavaparta ulottuu maahan asti.
Kielellä tuntuu karkin maku,
jonka vain pienet suut tuntevat.
Kohta varmaan kuuluu ovelta koputus
ja joulupukki astuu sisään.
Vatsanpohjaa kutkuttaa kova jännitys,
jonka voi aistia vain häivähdyksenä.
”Enkeli taivaan lausui näin”
laulavat kaikki perheen jäsenet.
Se suuren ilon ilmoittaa,
jota nyt ei enää haluta ottaa vastaan.
Lapsi seisoo tavaratalon ikkunan edessä
ja katselee lelujen paljoutta.
Hän hämmästyy ja säikähtää,
sillä seimeä ei näy missään.
Joulu 2005
Meillä oli jo kolme pientä lastenlasta, kun päätimme palata
juurillemme ja viettää tunnelmallisen joulun mökillä hankien keskellä.
Mielessämme siinteli kiireetön ja harras joulu kaukana kaupungin hälinästä.
Pakkasimme kaikki lapset ja jouluruoat autoihin ja suunnistimme Nilsiään.
Kun olimme saaneet puretuksi autoista kaikki 20 kassia ja
kylmälaukkua, koristelimme mökin juhlavaksi ja ryhdyimme joulun viettoon.
Noudatimme samoja perinteitä kuin ennenkin: lounas riisipuuroineen, joulurauhan
julistus, päiväulkoilu, joulukirkko, ruokailu ja joulupukki. Vaikka ohjelma oli
sama, kaikki oli kuitenkin erilaista. Viimeisten jouluruokien laitto oli hiukan
vaivalloisempaa kuin kaupungissa, haudoille ei päässyt päiväkävelyllä ja
joulukirkko vieraassa kirkossa ei tuntunut miltään. Kirkko oli kyllä juhlava,
mutta se ei ollut tuttu jouluvesper Kuopion tuomiokirkossa. Eikä Nilsiän
kirkossa ollut tuttaviakaan, joille olisi voinut toivottaa hyvää joulua!
Joulu mökillä oli ihan hyvä, mutta se oikea joulu oli
Kuopiossa. Ilmeisesti koko perhe tunsi samoin, koska sen koommin kukaan ei ole
ehdottanut tunnelmallista joulua maalla.
Minä opin tästä sen, että oikea joulu ihmiselle syntyy
samoista, hänelle tutuista perinteistä, jotka toistuvat vuodesta toiseen.
Marketta Isotalo (o.s. Mattila)
2025