Olen kuusi vuotta vanha airedalenterrieri Baiba. Asun Puijolla kuusten keskellä omakotitalossa. Oma perheeni ja kaverini wippetti Kauri asumme talon alakerrassa ja meidän mummo asuu yläkerrassa.
Ihan pienenä pentuna minua ei jätetty Kaurin kanssa kahdestaan, kun perhe oli pois kotoa silloin mummo tuli aina alakertaa. Kuulin kun hän sanoi jollekin ” Ennen hoidin lapsia, nyt olen koirien vahtina, enkä oikein tiedä vahdinko minä niitä, vai ne minua”. Mummo piti kuria, etten minä kiusannut Kauria ja opetti minua kunnon kotikoiraksi. Hän sanoi ”Kyllä minä muuten onnistuin, mutta ohikulkijoiden haukkumisen lopettamisesta ei tule mitään, joskus se tottelee, toisen kerran ei ole kuulevinaankaan”. Ei tuo mummo ymmärrä mitä hauskaa ulkona ollessa tekisin jos ei saisi ilmoittaa ohikulkijoille, että tämä on minun aluettani. Toinen asia, josta olemme eri mieltä, on kuoppien kaivaminen pensaiden alle. Kuumalla ilmalla siellä on viileämpi olla tällaisen karvaturrin.
Kun kasvoin isommaksi sain luvan kiivetä rappusia pitkin mummon luo. Käymme Kaurin kanssa nukkumassa siellä. Saamme usein jotain herkkuakin.
Tänä syksynä ihmettelin kun yläkertaan kannettiin puita ja sitten niistä koottiin sellainen jota sanotaan kangaspuiksi. Olin ihmeissäni. Ja vielä enemmän ihmettelin kun olohuone oli täynnä laatikoita ja niistä nostettiin kangassuikalekeriä. En päässyt enää sohvallekaan nukkumaan, kun se oli täynnä niitä. Touhu jatkui niin, että joka paikassa oli nippu kuteita. Mummo kertoi ystävälleen, että hän tekee kiikkalaisen mallin mukaan sevotetun maton. Minä ajattelin että mummo oli itse sekaisin. Sitten alkoi sellainen paukutus, etten viitsinyt mennä koko yläkertaan, kun ei siellä saanut enää nukkua rauhassa.
Välillä mummo häviää pitkäksi ajaksi jonnekin Tikkurilaan. Hän sanoo että menee tuulettumaan, ettei tule ihan mökkihöperöksi. Joskus hän matkustaa kauemmaksi jota sanotaan ulkomaaksi. Silloin minä ja Kauri käymme välillä vintillä tarkastamassa olisiko mummo jo tullut takaisin. Meillä on ikävä.
Nyt mummo oli ihan innoissaan kun joku kirjoitusjuttu alkoi. Olin autossa mukana kun hän meni isoon punaiseen taloon ja haimme hänet vasta iltapäivällä kotiin. Onkohan sekin jotain tuulettamista?
Parasta on kun saan nukkua
mummon sohvalla ihan rauhassa ja hän istuu isossa nojatuolissa ja lukee tai
kutoo sukkia. Silloin on kaikki hyvin ja on kotoinen olo.
Kerttu Miettinen
11.2.2025