Hän näyttää samalta
kuin ennen,
vain hiukan
pöhöttyneet kasvot,
jähmeä ilme.
Se on kuori,
sisällä on tyhjää
hän on mennyt pois,
sammunut pala
kerrallaan.
Silmissä välähtää,
tumma hätä vetoaa:
”Älä
hylkää,
älä jätä!”
Tuska koskettaa
meitä molempia.