Arboretumiin Elimäelle. Kesäkuun alussa 1979 olen ensimmäistä kertaa käymässä poikaystäväni Hannun vanhempien kesämökillä Iitin Naislahdessa. Mökiltä teemme tulevien appivanhempieni kanssa retken Elimäelle Mustilan arboretumiin. Valtioneuvos Axel Fredrik Tigerstedt on perustanut sen 1900-luvun alussa. Arboretumin eli puukasvattamon alppiruusut loistavat täydessä kukassa oransseina, sinooperinpunaisina, norsunpuunvalkoisina ja meripihkankeltaisina. Atsaleapuolella tuntuu vahva kielomainen tuoksu. Isoimmat alppiruusut ovat puumaisia ja kurkottelevat mäntyjen kanssa kohti valoa. Mustilan komeimpia puita ovat jalokuuset, pihdat. Alue on paratiisi maan päällä.
Ateenalaiseen metsään. Heinäkuussa 2001 teemme
omatoimisen lomamatkan perheen kanssa Ateenaan. Me lähdemme tukahduttavan
kuumana päivänä kävelemään metsään tutustuaksemme Hymettos vuoren
pohjoisrinteellä olevaan Kaisarianin luostariin. Käytössämme ei ole vielä älypuhelinta
eikä navigaattorin apua. Eksymme välillä, jolloin perheemme kolme murkkua ovat
tyytymättömiä kohteen valintaan ja erityisesti isän toimintaan kartanlukijana. Helteinen
sää vapauttaa havupuiden öljyjen ja pihkan vahvan tuoksun. Tytär ottaa polulta
pyöreitä sypressin käpyjä matkamuistoksi. Mäen päällä on vain luostarin rauniot,
mutta pääsemme kirkkoon sisälle viilentymään, rauhoittumaan ja ihailemaan
kirkon maalauksia.
Levashovon muistohautausmaalle. Kesäkuussa 2007
olemme mieheni kanssa juristiporukan mukana sotahistoriallisella matkalla
Venäjälle kenraali Pertti Lehtimäen johdolla Helsingistä Suomenlahden ympäri.
Matkan ensimmäisenä päivänä menemme Pietarin lähellä olevalle Levashovon
muistohautausmaalle. Taivas on harmaa, tihuuttaa vettä. Portilla on massiivinen
musta muistomerkki Molokin kita. Hiljaisina kuuntelemme Lehtimäen selostusta
alueen synkästä historiasta. Stalinin vainojen aikana alueelle on haudattu
tuhansia ihmisiä, suomalaisiakin. Kuljemme puiden keskellä siistejä polkuja
pitkin, katselemme hautakiviä, hautaristejä ja puissa olevia emaloituja kuvia
ammutuista. Ahdistava kokemus.
Suojaan koronalta. Maaliskuun 16. päivänä 2020 hallitus
pitää tiedotustilaisuuden, jossa ilmoitetaan 13.4.2020 saakka jatkuvasta
poikkeustilasta. Suomi suljetaan. Vaikka lehdissä kirjoitetaan, että ulkonakaan
ei olla turvassa, aloitamme mieheni kanssa päivittäiset vaeltelut
kuopiolaisilla metsä-poluilla. Tutustumme kotikaupunkiimme. Vaellamme
Puijonlaakson ja Puijon metsissä, kiipeämme Taivaanpankolle, kierrämme
Savisaarta, Särkiniemeä ja Pilpan metsää. Kuljemme Rauhalahden alueella ja huomaamme
ensimmäiset näsiät, joiden kukat tuoksuvat huumaavan makealta. Paistamme
makkaraa Vuorilammen laavulla. Kelloniemessä kohtaamme tikliparven. Löydämme
hienon lehtikuusimetsikön Julkulan alueelta. Metsikössä maa on peittynyt
lehtikuusten oranssinruskeista neulasista. Graafista kauneutta.
Jonakin päivänä olen puu, ja tuuli laulaa oksissani ja aurinko tanssii lehdilläni, ja olen vahva ja kaunis kaikkina vuodenaikoina. (Kahlil Gibran)
Helena Lindgren
7.4.2026