Kiinnostukseni meripihkaan heräsi kun mieheni alkoi harrastaa kivihiontaa. Hän harrasti puun sorvausta, mutta tuli allergiseksi puupölylle, ja harrastuksesta oli luovuttava. Pia löytyi kivihionta korvaavaksi harrastukseksi. Hän liittyi Outokummun kivikerhoon ja sen mukana teki retkiä eri paikkoihin. Kaukaisin matkakohde oli Mongolia.
Olin mukana Latviassa meripihkaretkellä. Yhtenä
päivänä oli tutustuminen muinaisen Ukkosenjumalan, Perkunasin palvontapaikkaan
ja luolaan. Siellä oli useita matkamuistoja myyviä kauppiaita. Yhdessä kojussa
kiinnittyi huomioni pitkään meripihkapaloista koottuun kaulanauhaan. Minulla ei
ollut lateja, eikä litejä niin paljon kuin mitä nauha maksoi. Sitten sorruin
suunnittelemaani rikokseen. Vähän ennen Liettuan matkaa olin ostanut
esikoiselle merkkilenkkarit ja ne oli liian pienet. En ehtinyt vaihtaa niitä ja
otin ne matkalle mukaan ajatuksella antaa ne pois, tai vaihtaa johonkin
tavaraan. Käytin silloin tilaisuutta hyväkseni
ja häveten
kaivoin kassistani lenkkarit ja elekielellä ehdotin niiden vaihtoa nauhaan.
Niinhän siinä kävi, että kumpikin oli kovin tyytyväinen kauppaansa, myyjä
kenkiin ja minä koruun.
Huonoa omaatuntoa kyllä podin ja kaulanauha muistuttaa
aina tekemästäni filungista.
Toisen meripihkakorun tarina on kauempaa talvilomamatkalta Sotsiin. Hotelli Helmessä oli naistenpäivänä myyjäiset. Näin siellä eräällä myyjällä kauniit helmet ja ostin ne anopilleni tuliaisiksi ja lastenhoitopalkaksi. Kotona sitten aloin epäillä, että oliko minua huijattu ja ilkeänkö antaa jotkut jäljitelmät mummille.
Etsin mieheni kivikirjoista tietoa miten tunnistaa aidon meripihkan. Sain selville kolme tapaa millä aitouden voi tunnistaa. Meripihka kelluu vedessä, tulikuumalla neulalla pistettäessä tulee pihkan haju ja raapiessa jää jälki, hangatessa se tulee sähköiseksi.. Testasin helmet ja suureksi helpotukseksi ne läpäisivät testit aitoina.
Kirjoista opin miten määrättyjen havupuiden pihka tai lehtipuun mahla, joka on 30- 50 miljoonan vuoden aikana puristunut kovaksi ja kivimäiseksi. Itämeren rantojen pihka on varjokuusesta, joka silloin kasvoi alueen ollessa trooppinen, kaksitoista leveyspiiriä etelämpänä nykyistä sijaintia. Arvokkaimpia ovat punakeltaiset palaset.
Eri puolelta maailmaa löydettyjä esiintymiä on satoja eri värejä. Dominikaanisen tasavallan 100 miljoonaa vuotta vanhat esiintymät ovat värikkäitä, jopa vihertävän sinisiä tai hyvin tummia ja kirjavia.
Suurin esiintymä on Samplandin niemimaalla Puolassa ja
Venäjällä 30 metriä paksun hiekkakerroksen alla on 9 metrin vahvuinen
meripihkaa sisältävä savikerrostuma.
Pienet kivet ja jätepalat kuumennetaan ja puristetaan
puristepihkaksi.
Tällainen on tarinani ”pohjolan kullasta”
meripihkasta, ensimmäisestä ihmisen käyttämästä jalokivestä.
Kerttu Miettinen
18.3.2025