Olin noin kymmenvuotias, kun olin kulkenut neljän kilometrin koulumatkan keväisessä talvisäässä.
Tulin kylätieltä ja käännyin kotitielle. Isä oli siinä
petkeleellä kuorimassa propsia. Hänellä on tupakka hampaissa. Kun huomaa minut,
tupakka siirtyy taskuun nopeasti.
Kumpikaan ei puhu mitään. Hänen äitinsä oli nähtävästi opettanut tupakan
vaaroista, sillä ei isä polttanut meidän nähten eikä sisällä. Tiesimme kyllä hänellä olevan tupakkaa. Olimme nähneet
hänen piilottavan pikku rekeen, jolla hän kävi kaupassa.
Minkä verran hän sitten poltti yksin metsässä ollessa. Taskut
olivat kyllä reikäisiä koko hänen loppu elämänsä.
Ihailin hänen työtään metsässä. Osa kotipalstasta oli
suota, hän kaivoi lapiolla viiskymmentä
luvulla monia syviä ojia. Ne olivat kapeita, mutta syviä. Pari kertaa hevosia
upposi niihin. Täytyi etsiä apuvoimia pelastamaan niitä. Eräs varsa
menehtyikin.
Oli sellainen pieni tasaisempi metsäalue navetan takana.
Siitä isä yritti tehdä peltoa. Kaatoi kaikki puut ja poltti varvikon ja risut.
Siellä näin lihansyöjäkasvin.
Ei siitä peltoa tullut, oli liiaksi metsän sisällä. Kymmenen
vuoden päästä isä istutti alueen uudelleen metsäksi.
Metsä oli isälle
tärkeä asiaa suurimmaksi osaksi hänen elämäänsä. Hän oli laskelmoinut sen
kannattavuudesta. Nähtävästi metsä oli hänelle tärkeä ja hän hoiti metsää
hellästi. Mökkini läheisyydessä olevaa metsää näin elävästi. Huomasin pieniä
puita, joita lumi oli taivuttanut notkolle, hän oli tukenut niitä pystyyn. Oli
puille hellempi kuin meille lapsille.
Hänen aikana työt tehtiin sahalla ja vesurilla sekä kirvellä.
Ei hänellä ollut edes raivaussahaa.
Tuhansia taimia hän istutti monena keväänä. Seuraavana
keväänä kulki tarkastamassa, olivatko taimet
alkaneet elää.
Kun hän oli ostanut muutamia metsäpalstoja kauempaa
kotipalstasta, hän kävi niitä myös hoitamassa. Oli viikon laavun alla syöden
kylmiä eväitä. Ei hän osannut ruokaa laittaa
tuskin oli koskaan keittänyt edes vettä. Mitähän mietti yönseutuun, tuskinpa
mitään, vaan nukkui, kun oli päivän kulkenut metsässä.
Kun hänestä oli aika jättänyt, samoissa metsissä kulki isot
metsäkoneet, jotka katkoivat puut ja mättivät kuormaan. Mitähän isä olisi
tuumannut, ihastellut vai kauhistellut. Kun leikkuupuimuri tuli heidän
pelloille hän kirjoitti siitä ihastellen, kun jyvät tulevat säkkiin.
Itse hän oli viikatteella niittänyt mahdottomia alueita
joinakin syksyinä.
Ehkä isältä olen
perinyt ja omaksunut rakkauteni metsään ja vaeltamiseen.
Maija Silmärinen
29.03.2023