”Tuuli se taivutti koivun larvan, ja vesi oli lainehissa...”
Oloomme
vaikuttaa uskomattoman paljon millainen sää milloinkin on. Pidän paljon
tuulesta. Oikein kova tuuli antaa voimaa ja puhaltaa kaiken turhan mielestä
pois. Seison mielelläni avoimella paikalla, levitän käteni ja tunnen koko
olemuksellani tuulen voiman.
Tuulen
vonkuminen rakennuksen eri osissa antaa sisällä turvallisen olon. Se on kuin
olisi pesässä.
Kirkkaalla aurinkoisella ilmalla on energinen olo ja saan uutta puhtia tekemiseen. Silloin sujuu siivoaminen, ikkunapesukin ja kaikki rästityöt teen vauhdilla. Kevättalven huikea kirkkaus ja kimaltavat hanget herättävät pimeän ajan horroksesta. Se on parasta aikaa vuodesta.
Syksyinen
kuulas ja kirpeä ilma tuntuu kuin joisi jotain raikasta juomaa.
Samea sumuinen ilma tai räntäsade saa mielenkin harmaaksi. Oloni on tympeä, mikään ei ole mitään. Silloin on löydettävä mukavaa tekemistä. Mielenkiintoinen kirja, tarpeeksi vaikea ristikko ratkottavaksi tai puhelu ystävälle, jonka tietää piristävän oloa. Jos mikään ei auta on parasta ottaa ettone.
Pakkaspäivän lumisateessa on ihanaa kävellä. Katsella hiutaleiden hiljaista leijailua ilmassa ja vähitellen kaiken peittymistä pehmeään lumivaippaan. Kaikki on niin puhdasta ja raikasta, oma oleminenkin saa pikapesun
Helteestä en pidä yhtään. Olen aivan voimaton, lässähtänyt. Silloin olen kuin ”lehmä suossa”. Ukkosen tiedän jo ennakkoon määrätynlaisesta päänsärystä ja särky vain pahenee myräkän lähetessä. En pelkää ukonilmaa ja salamointi on upea luonnonnäytelmä. Silloin tuntee todella pienuutensa valtavien voimien myllertäessä.
Säätiedotus on katsottava tai luettava, se on tärkeää, vaikka ei säälle mitään voi. Toisaalta erilaisten säiden vaihtelu, samoin kuin vuodenaikojen erilaisuus, tuo rytmiä ja kuuluu suomalaisen ihmisen elämään. Niin, ja mistä sitä sitten puhuttaisiin, kun tavataan, jos ei säästä.
”Oi elämän iloista kaistaa
kun auringonjuova nyt paistaa
savenharmaassa hurstissa elon”
My Way 9.10.2021
Kerttu
Miettinen