Minä ja mummoni

                                                                                         

-Kato mummo, minä kävin poimimassa sulle kulleroita Kaupunginlammen niityltä.

-No niimpä oot käöny. Kaoniita ovat. Ne pittää äkkiä laettoo maljakkoon, muuten ne nuukahtaa heti.

-Onko Pertti-eno jo heränny?

-No on, eläs eto työmies. Makasi niin myöhään, ettei kerenny noamaasa viruttoo.

-Mutta sen auto on pihalla ?

-Sehi on toas rikki. Meni onnikalla töehin. Eilen illalla oli käöny pesäpallo-ottelussa Tikkasen pirssillä.

Mummo letitti pitkiä, tummia hiuksiaan ohuelle palmikolle ja kiepautti sen vikkelästi niskaan pyöreäksi nyttyräksi. Tuikki sinne joukkoon paljon ruskeita pinnejä.

-Miksi sinä et leikkaa semmosta lyhyttä tukkaa kuin sillä missillä, Tarja Nurmella on?

-Minun pittää siästää hiukseni Jeesukselle.

 

-Kipaseppas Riitta hakemaan Osulasta kaks mittoo kermoo tähän nekkaan. Soat ostoo itellesi kermaleivoksen vaevan palakaksi. Hilta-täti tulla hurraottaa pyörällään pihhaan minä hetkenä hyväsä. Hilta on ollu toas bingossa, liekköhä nyt voettanu kahvia vae voeta, aina se jottaen voettaa.

 

-En yhtää läikyttäny kermaa, kävelin ihan hittaasti koko matkan.

-Hyvä. Ethän voan nuolassu nekan nokkoo?

-No en !

Hilta-täti jo leikkasi pullaleetasta paksuja siipaleita ja auttoi kattamaan pöytää.

-Kuka se on laettanu tuon sokeriskoolin nuin ylös, ihan taivasnavalle!

-Saanko minäki kahvia?

 -Saat tietennii. Äetis soitti äsken. Ne tulloovat kohta sieltä Jormualta. Sanovat  juovasa vaan noppeesti kahvit ja sitten hakkoovat torilta juustoleipää Manamansalon Elsa-tätiltä. Sitten kuulemma lähette kottiin myötämöykkyneen.


Riitta Kärkkäinen
20.2.24


Takaisin tarinoihin