Olen aina kirjoittanut. Siitä saan mielenvirkistystä. Kun meijerin toiminta jouduttiin lopettamaan, olin hyvin allapäin. Istuin olohuoneen lattialla ja kirjoitin päiväkirjaa mitä tapahtui enimmäkseen Joka päivä aluksi, mutta sitten huomasin, että päiviä jäi väliin, oli löytynyt muutakin tekemistä.
On minulla tallessa kouluaikaisia kirjoituksia. Savon
Sanomiin kirjoitin Suvituuli-nimimerkillä. Keksimäni oli Nuorten Kynällä ryhmän
nimi. Olin silloin niin nuori, etten oikein olisi päässyt ryhmään. Silloin
kirjoitin jopa runoja.
Vaellusmatkoilta kirjoitin matkakertomukset ja lähetin sitten
toisille.
Pöytäkirjoja olen kirjoittanut vuosien aikana
kyllästymiseen asti.
Kotona kirjoitan, lastenlasten kanssa ollessa kirjoitin, kun
he olivat päiväunilla. Lapissakin kirjoitin levähdyshetkinä.
Luen paljon monenlaista. Uutuuskirjoja. Vanhoja kirjoja kirjahyllystäni löytyviä. Teen välillä tutkimusmatkoja hyllyjen uumeniin. Olen kirjastossa useissa lukuryhmissä. Silloin tulee luettua sellaistakin jota en ehkä muuten lukisi. Klassikkalukuryhmässä on tänä talvena luettu vanhoja kirjoja. Lasten kirjoja Salainen puutarha ja muita sellaisia. Salaisesta puutarhasta pidin kovasti kymmeniä vuosia sitten, nyt ihastelin vielä enemmän, olin jotain unohtanutkin. Olen aina lukenut. Isä luki paljon, jopa ruokapöydässä.
Lapsena sain äidin
sukulaisilta kirjoja Setä Tuomon tupa ja muita sellaisia. Isä osti Osto ja
myyntiliikkeistä halpoja kirjoja. Lehtiä meille oli tilattu paljon Suomen ja
Kansan kuvalehdet ainakin. Lukemista on ollut aina tarjolla. Isä sanoi, että
pilasin silmäni lukiessani aitassa hämärissä. Eihän likinäköisyys siitä tullut.
Nytkin luen yöllä
sängyssä valon palaessa läpi yön.
Matias on kehottanut minua kirjoittamaan elämänkertaa
itsestäni. Enemmän minua nyt kiehtoo sukukirja isäni Okkola-suvusta. Pitäisi
saada joku kaveriksi.
Maija Silmärinen
20.04.2023