Moikka Riitta Piitta

            

Kirjoitan sinulle kirjeen näin sähköpostilla, kun en löytänyt kirjepaperia enkä -kuorta. Vilpitön aikomus oli kirjoittaa ihan oikea kirje. En edes muista, milloin olisin kenellekään kirjoittanut kirjettä tai edes lähettänyt onnittelukorttia, kun kaikki hoituu puhelimella. Ja nyt vielä tuo hiivatin korona. Ei päästä edes kahville turisemaan nokitusten. Ihan on ollut ikävä sinua. Pitäisi saada puhua kaikki kuulumiset pitkän kaavan mukaan. Mika Salminen lupasi A-studiossa, että kesäksi koronatilanne helpottaa ja saadaan kuulemma viettää kesää ihan vapaasti. Toivottavasti.

Olin suunnitellut, että molemmat otetaan mummon mussukat mukaan ja mennään Rauhalahteen uimaan tuota uutta uimahallia odotellessa. Janne jo kysyikin, että leikkiiköhän se Riitta taas meidän kanssa krokotiiliä ja virtahepoa. Ja Joona säesti, että haikaloja kans. Janne vielä kysyi, että tuleekohan ne tytöt mukaan. Mennään heti, kun tuo tautitilanne helpottaa.

Juteltiin just viime viikolla Anelman ja Saijan kanssa, että tänä kesänä ei varmaankaan pystytä järjestämään perinteistä kesäjuhlaakaan. Ei silti, ei sinne saataisi näytelmäesitystäkään, kun te käsikirjoittajat ja näyttelijät olette kaikki jääneet eläkkeelle. Täällä on tosi paljon uusia työntekijöitä, nuoria. Tuntuu oudolta, kun he ei oikein ota kontaktia meihin vanhoihin konkareihin, vaikka on kuinka yritetty lähestyä heitä ja saada mukaan porukkaan. Istuvat vaan mahdollisimman syrjässä, syödä narskuttelevat proteiinipatukoitaan ja hiplaavat puhelintaan. Jospa aikaa myöten uskaltautuvat joukkoon. Muisteltiin yhtenä päivänä Toinin ja Aulin kanssa, miten hauskaa meillä aikaisemmin oli kahvitauoilla. Molemmat tytöt sanoivat, että Riittaa on ikävä ja sen juttuja. Mitähän sille kuuluu? No minä jotain kerroin, mutta en kaikkea tietenkään. Kerroin, että Sakkekin on juuri jäänyt eläkkeelle.  

Työolotkin on päätöntä hässäkkää. Uusi tietokoneohjelma tekee kaikki hulluksi. Kyllä siihen saatiin hyvin opetusta ja perehdytystä, ei sen puoleen, mutta se vaan on hankalampi kuin vanha. Me ei saada enää sopia tiimin sisällä meidän työnjakoa. Homma on kuin palapeli, johon on sotkettu paloja useista peleistä. Sinun aikanakin oli tiukka aikataulu, mutta koskaan niiden 22 vuoden aikana, kun tehtiin töitä yhdessä, ei ollut näin kiireen tuntua. Sinulle piti aina opettaa sitä ei-sanaa avunpyytäjien varalle. Noille uusille, nuorille työntekijöille pitäisi uskaltaa sanoa, että puhelin piiloon ja äänettömälle työtuntien ajaksi, mutta ei ilkee mennä sanomaan, jos itse eivät tajua.

Minä nukun nykyään hirveen huonosti. Kuumia aaltoja pukkaa koko ajan. Muista olla kiitollinen, että sinulla on niin hyvät unenlahjat.

Nyt pitää lopettaa. Ensio tulee pian nälkäsenä töistä ja pikkupojat tulee mummille hoitoon, kun vanhemmat menevät vanhempainiltaan. Soitellaan pian. On se niin helpompaa kuin kirjeen kirjoittaminen. Ole varovainen ja pysy terveenä.

ELISA PELISA POX


Riitta Kärkkäinen
11.10.2022

              

Takaisin tarinoihin