Ruotsalainen lauluyhtye Abba tempaisee meidät mukaansa unelmoimaan rahasta. Kukapa joskus ei raharikkaasta elämästä haaveilisi. Sallittakoon se silloin tällöin, kunhan ei sorru ahneuden syntiin, mikä on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Jonkinlainen helmasynti rahanhimo on, koska sitä näkyy esiintyvän jo ihan pikkuihmisillä. Minulla on ollut tapana antaa lapsenlapsille hammasrahaa, ihan pieni kolikko jokaisesta irronneesta maitohampaasta. Innokkaasti he maitohampaita nytkyttelevät, pienempi jo ennen aikojaan, kun isosiskolle on luvassa palkkio reippaasta toiminnasta. Silmät loistaen killingit kilautellaan säästöpossuun.
Minä olin
aikoinaan äidin ja isän perheissä ensimmäinen lapsenlapsi. Ja onnekseni minulla
oli monta tätiä ja setää, jotka kaikki palkitsivat minut pienellä kolikolla
ensimmäisistä irronneista maitohampaista. Talletin lantit ajan patinoimaan
mustaan nahkakukkaroon, joka pullisteli luvaten mukavia karkki- ja
kiiltokuvaostoksia. Sain kuitenkin karvaasti
oppia, että talouselämän suhdanteet voivat äkillisesti muuttua. Eräänä
lumituiskuisena päivänä, kun kävellä kipsuttelin mummolasta kummitädin kotiin,
olikin kukkaro pudonnut matkalla. En löytänyt sitä, vaikka tarkkaan etsin. Ehkä
lumi oli peittänyt sen. Tai joku onnekas löytänyt. Kävin vielä tiepiirissäkin
etsimässä siltä varalta, että lumiaura olisi puskenut sen sinne edellään
aurausreissulta palatessaan.
Säästämisen
hyveen opin jo kotoa. Jos jotain uutta kotiin tarvittiin tai haluttiin, sitä
varten ensin säästettiin. Osamaksulla tai lainalla ei ostettu, paitsi tietysti
ihan tosi isot ostokset, kuten oma asunto. Kansakoulun alaluokilla vietiin joka
viikko pieni raha kouluun talletettavaksi Kansallis-Osake-Pankkiin. Tositteeksi
talletuksesta saimme kukkasen tai perhosen kuvan liimattavaksi lehdykkään,
joita opettaja säilytti jossain hyvässä tallessa. Kun muutin toiselle
paikkakunnalle, kuvalehdykkä vaihdettiin KOP:ssa, kuten tuttavallisesti
sanottiin, oikeaan sinikantiseen pankkikirjaan. Olin siitä kovasti ylpeä. Sain
myös säästöpossun, joka oikeasti oli Roope-Ankka istumassa aarrearkun päällä.
Tiputtelin siihen kolikoita silloin tällöin. Joskus makeantuskassa yritin saada
kolikoita ulos veitsen avulla. Se oli vaikeaa. Olin jo oppinut, että raha on
tarkoitettu pyörimään, ei makaamaan paikoillaan.
26.9.2023