Pimeyden valtias. Mörkö tuli esiin yöaikaan ,pimeän aikaan. Hän kulki polkuja pitkin säikytellen kulkijoita, varsinkin lapsia. Seisoskeli kaivojen kannella vinttikaivojen ja muitten. Huuteli huhuu näin pelotteli pikkutyttöjä. Tytöt juoksivat kiireesti sisälle pakoon. Mielikuvitus lisäsi kauhua. Möröllä oli mustat vaatteet, näytti tummalta. Äkkiään Mörko hävisi ainakin kun alkoi aurinko nousta.
Pääkallo oli ja on Mörön kuvia. Niillä hän lietsoo lisää
pelkoa. Viihtyy hautausmaalla hautakivien takana.
Kun tytön mummo kuoli, kuollutta mummoa pidettiin isossa
aitassa riihimäisessä. Myöhemmin vielä Mörkö piileskeli siellä. Tyttö ei
uskaltanut aittaan mennä ennen kuin aikuisena varovasti. Pienet pojat sanoivat
ettei aikuisilla oli mielikuvitusta. Olihan Mörkö ihan oikea. Ehkä se pelkäsi
aikuisia ihmisiä.
Vieno Helinä keiju puhui siitä vielä muutama vuosi sitten
Lapissa. Muisteli kai Mikä-mikä-maata ja maan asukkaita. Olisikohan nähnyt
siellä Mörkoä.
Kun tyttö oli aikuinen hänen lapsenlapsensa sanoi pelkäävänsä
Mörköä. Etsi sängyn alta. Mummo sanoi, että lähetin sen taivaantuuliin.
Sielläköhän sen on sitten, kun ei ole näkynyt.
Mörön lisäksi ovat peloittavia käärmeet ja sammakot. Ei
kaikki lapset pelkää sammakoita, he keräilevät niitä.
Ei aikuisena kannata pelätä, ehkä vähän pimeänä syksy-yönä
mökillä.
Pelkääkö Mörkö tulta ja tulipaloa? Tulipalot ovat pelottavia.
Nuotiossa oleva tuli on kaunis, ihailtava.
Maija Silmärinen
14.10.2022
Takaisin tarinoihin
2
2
2
2huhu