Sanotaan, että leikki on lapsen työtä. Me sisarukset olimme ahkeria pelaamaan lautapelejä. Varsinkin Tammea Ja Myllyä. Voi, sitä riemua kun sai kaksois- eli prenkkamyllyn. Silloin oli voittaminen ihan varmaa.
Olimme keränneet paljon vanhoja postikortteja ja kehittäneet niistä väripelin. Kortit laitettiin kasaan keskelle pöytää ja siitä jokainen nosti yhden kortin. Sitten verrattiin kenen kortissa oli eniten sitä väriä joka oli valittu ennen pelin alkua. Voittaja sai toisten kortit ja lopussa oli paras se jolla oli isoin kasa.
Voitte uskoa, että ei se peli aina sovussa sujunut. Aikuiset saivat toimia kyllätymiseen saakka erotuomareina kiivasluontoisten tyttäriensä peleissä. Joskus peli loppuikin siihen, kun yksi suuttui ja löi kortit pöytään tai pyyhkäisi kaikki kortit ympri lattiaa. Usei vielä uhkasi, ettei pelaa noin tyhmää peliä ikinä, eikä varsinkaan meidän vielä peliäkin tyhmempien kanssa.
Ulkona oli vauhdikkain ”rosvoa ja poliisia” peli naapurin poikien kanssa. Kyllä siinä rantalepikko kahisi kun juoksimme siellä peräkkäin.Kerran siskoni äkkäsi, että hänpä hakee liiterin vanhasta arkusta kaiken romun keskeltä löytämämme oikean aseen. Sillä olikin rosvo paroille järisyttävä vaikutus. Yksi pojista säikähti niin, että pissasi housuihinsa ja pinkaisi äidilleen kertomaan tytöillä olevan leikissä ihan oikea pyssy. Äiti tuli tohkeissaan meille katsomaan oliko pojan kertomus totta. Isä kauhistui kuultuaan asian ja näki luvattoman aseen. Hän ei muistanut koko käsiaseen tallella olemista ja päivitteli miten me olimme sen löytäneet. Sota-aikana oli isä ostanut sen turvakseen.Hän oli päättänyt, että jos jää vihollisen vangiksi niin elävänä hän ei vangitsijoidensa mukaan lähde.
Me lapset emme jupakan jälkeen asetta enää nähneet, eikä asiasta enää puhuttu. Oli leikittävä vain itse tehdyillä puupyssyillä.
Yksi mieluinen leikki oli keväisin kaivaa jokirannasta sinertävää savea ja muovailla siitä astioita leikkeihin. Koristelimme niitä joki-eli helmisimpukan kuorilla joita oli rannalla karhona piisamien jäljiltä. Näimme usein kuinka piisami istui rntakivellä ja aukoi näppärästi kuoren ja söi simpukan. Muovailemamme astiat ja patsaat kuivuivat pitkän laudan päällä auringon paisteessa kivikoviksi esineiksi leikkeihimme.
My Way 1.10. 2021
Kerttu miettinen
Takaisin tarinoihin