Sirpan mummon keskusteluita
Sirpa Suntioisen mummo, Anna Matintytär Kekarainen on syntynyt Sortavalan maalaiskunnan Kuokkaniemellä Teponrannan kylässä Matts Salomonin poika Kekaraisen ja Brita Antintytär Kekaraisen (os. Mustosen) vanhimpana lapsena tsaari Aleksanteri II:n hallituskaudella (2.3.1855-13.3.1881). Molemmat suvut olivat asuneet sukupolvien ajan Kuokkaniemellä tai viereisen Jaakkiman pitäjän Reuskulan kylän alueella. Anna meni naimisiin Reuskulan Rinnetolkin perintötilalta kotoisin olleen Antti Tolkin kanssa ja muutti asumaan tämän kotitilalle Reuskulaan. Myöhemmin he muuttivat omalle tilalle Kuokkaniemelle. Sirpa on Annan nuorimman tyttären tytär ja nuorin lapsenlapsi.
Tolkin Anna-mummo ja Sirpa – Laukaan Lemettilässä 1950-luvun alussa
- No sieltähä työ tuutta. Mie jo vuotin teitä
eilliseltä junalta, sanoi mummo ja pyyhki käsiään esiliinaansa, kun nousin
äidin kanssa Lemettilän seisakkeelta hänen mökkinsä pihaan.
- Männää tuppaan, vaikka hyvä nyt on olla
pihallakkii, ku aurinko helottaa. Ja Sirpakii, ottasit sie jo palasta, onk
siulla nälkä? kyseli mummo ja ohjaili Ainoa ja Sirpaa sisälle.
- Ei ole nälkä, mutta onko sinulla mummo
mansikoita? kyseli Sirpa mummoa silmiin katsoen.
- Lähetäähä katsomaa. Mie kyllä eilissä päivänä keräsin
ison pilkkumin mansikoita ja laitoin ne tuonne sulanii. Vai ottasit sie kuiteki
enshättää piiraita ja sitte vasta mansikoita.
- Ottasin minä piilakankin ja voita päälle.
- Levitettää kunnolla voita, ja laitetaaha
pilikkeitä hellaa, ni saahan kohvitki äitis kanssa. Sie se Sirpa et oo vissii
vieläkää oppint kohvii juomaa.
- En juo kahvia, saijua voin juoda. Kahvi sattuu
mahhaan.
- No telläytykkäähä pöytään ni mie tuon piiraita.
Kohta se jo ves varistuu ja voijjaa heittä jauhot sekkaa. Mie eilen tein kakunkii, sellasen sokerkakun,
ku tiesin teijän tulevan.
- Saanko mennä kamalin puolelle, kyseli Sirpa
seisoessaan jo kamarin kynnyksellä.
- Mäne vaa, siellä on piironkin päällä kortteja ja
kuvia, tutki sie niitä. Et sunkaan sie vielä ossaa kuinkaa lukkee niitä
kortteja.
- Osaan minä lukea isoja kiljaimia, vastasi Sirpa
ylpeänä.
- Ja voit käyvä tilalle pitkäkseen, jos väsyttää,
tai kiikkua kiikkustuolissa.
- En minä ennää nuku päivällä, minä olen jo iso
tyttö. Kuka paltasetä tuossa taulussa on?
- Se on se hyvä tsaari Aleksanteri toinen. Hiä ol
sillon tsaari, ku mie olin laps. Mie muistan, ku hiä kuoli. Hiä anto meille
oman rahankii.
- Mikä se saali on?
- Se ol sillo sellane hallitsija. Nykysin on
resitentti, tiä pystytukkane Paasikivi, Juho Kusti.
 |
| Anna ja Sirpa sekä Annan lapsia Annan mökin edustalla 1950-luvun alussa. |
Anna Kekarainen, 9 vuotta, maaliskuu 1889, Kuokkaniemen Teponrannassa
Sunnuntai-illan alkaessa hämärtää hiihtää Anna kotiin
Reuskulasta, jossa on ollut tapaamassa Tienhaaran-tilan sukulaislapsia ja
kummitätiään. Hän on hiihtänyt koko matkan minkä suinkin on suksillaan päässyt
ja huutaa heti, kun näkee äitinsä käyskentelevän pihalla:
- Äit, äit, kuuleha sie, tsaari on murhattu.
- Mitä sie tyttö-rukka hupajat, kaikkee se
siullaki juolahtaa mielee. Elä veikkosella sano tuollee leikilläs, tuhahteli
äiti ja lakaisi metlalla portaita puhtaaksi.
- On, on, murhattu on, tinkasi Anna ja potki
suksia jaloistaan.
- Kuka siulle on tuollasii piähäs pannu? tiukkasi
äiti ja jäi seisomaan metla kädessään tarkempaa selvitystä odotellen.
- Tolki Aarne-setä siitä haasto, ja kyläläisii ol
kuuntelemassa. Tupa ol täynnä.
- Aarneko, no hiähä se kyl ylleesä kaiken hyväst tietää.
Mistä hiä ol tiijon saanu?
- Hiä ol käyny Sortavalassa torilla perjantaina myymässä
jauholoita ja ol kuullu, että tsaari on kuollu. Murhattu, hiä sano, salamurha
Pietaris. Siellä ol ollu Viipurista joku rautatiemies. Se se ol kertonu. Ja
paljo ol ollu ihmisii kuuntelemassa. Ringissä olivat seisoneet. Naiset ol
itkeneet.
- Herra hyväst siunaa, tää tsaariha se on kuitenki
ollu hyvä meille suomalaisille. On saatu oma rahakii. Mitä ne nyt hänelle rupes
vihhaa pitämää.
- Nii se sano Aarne-setäkii, hyvä tsaari. Ja
sitten myö laulettiin Lutterin virsi Jumala ompi linnamme. Sielläki naiset itki,
vakuusti Anna nostaessaan suksiaan pystyyn seinää vasten. Kirkoissa
rukkoileevat häne sielullee, sano Aarne, ja toivoovat hyvvää uutta tsaaria.
- Männäähä tuppaa tiältä koslakasta tuulesta.
Pittää isälles kertoo. Hiä on menossa tiistaina torille halkoloita viemää, hiä
suap sitte varmistaa tiijon. Ja meijä pittää ruveta ruualle, että keretää
lypsylle. Paistipotti on uunissa ja perunahauvikas kypsänä hellalla. Juskaa en
vielä saant kiinni. Mutta iltarukkouksessa pittää meijäki muistaa tsaaria,
vaikka hiä reikanuskonen olkii.
Sirpa Suntioinen
2024