Siitä oli vuosia, kun olimme viettäneet vappua perinteiseen
tapaan. Iän myötä juhlimisinto oli laantunut ja nykyisin vappuaattona kutsuimme
korkeintaan vieraita tai söimme kahdestaan vähän juhlavamman iltapalan.
Sitten soitti miniä Helsingistä. He halusivat kutsua
kotiinsa joukon ystäviä ja hän kysyi, haluaisimmeko me tulla
puolitoistavuotiaan Lotan vappuseuralaiseksi ja yöpyä hänen kanssaan vaikkapa
hotellissa. Me tietysti vastasimme riemumielin ”kyllä” ja pakkasimme laukkumme
parin yön Helsinginmatkaa varten. Olipa ihana saada pikkuneiti ihan vain
itsellemme.
Vappuaatto valkeni aurinkoisena. Haimme Lotan poikamme luota
ja suunnistimme Helsingin keskustaan. Kadut olivat jo täynnä vapputuulella
olevia ihmisiä. Mekin olimme koristautuneet juhlan kunniaksi serpentiineillä.
Ensimmäisen ilmapallonmyyjän kohdalla pysähdyimme ja ostimme tietenkin Lotalle
ilmapallon. Kauan kesti pienen tytön valita mieleisensä pallon isosta joukosta.
Lopuksi hän valitsi nallenmuotoisen pallon ja kiinnitimme sen hänen
napinreikäänsä.
Lotta osasi jo kävellä, sillä tyttölapset ovat sillä lailla
joutuisia. Kävelimme hiljakseen Espaa pitkin kohti Havis Amandan patsasta.
Muistimme opiskeluajoista, että sieltähän se vappu alkoi. Tunnelma patsaan
ympärillä oli jo riehakas. Ylioppilaat pesivät parhaillaan Ville Vallgrenin
luomusta antaumuksella kaikkia kurveja huolellisesti hinkaten. Yleisö kannusti
äänekkäästi ja poksautteli kuohuviinipulloja. Lopuksi Manta lakitettiin ja
kansa hurrasi. Muistimme opiskeluaikojen vappujen tunnelman ja meihinkin
tarttui entisaikojen hilpeänvapaa tunnelma. Lotta katseli silmät pyöreinä
patsaan lakitusta ukin olkapäiltä. Kaikki oli hänelle uutta ja ihmeellistä.
Lakituksen jälkeen lähdimme hiljalleen kulkemaan kohti
hotellia. Kulku oli todella hidasta, sillä Lotan piti tutkia kadulla monta
yksityiskohtaa, jotka vain pieni silmä huomasi. Oli hienoa asettua lapsen
maailmaan, ihailla ravintolan kaiteelle asetettua narsissivatia, tarkastella
polkupyörätelinettä ja poimia kadulta värikäs karkkipaperi ilman mitään
kiirettä. Espalle oli asettunut kolme katusoittajaa ja Lotta pysähtyi heidän
eteensä kuin seinään. Hän tuijotti soittajia lumoutuneena ja alkoi sitten
hitaasti liikehtiä musiikin tahtiin. Pieni suloinen tyttö herätti tanssillaan
kadulla kulkijoiden huomion. Olin määrättömän onnellinen ja ylpeä pienestä
lapsenlapsestani.
Kun sitten lopulta pääsimme hotelliin, oli Lotta jo aivan
väsynyt kaikkien uusien vaikutelmien johdosta. Huoneeseemme oli tuotu häntä
varten pinnasänky eikä tyttö paljon tuutulauluja kaivannut, kun hän jo nukahti
nalleaan puristaen. Minä kuuntelin tuhinaa pinnasängystä ja muistelin aikoja,
jolloin omat lapsemme olivat tuhisseet sängyissään. Pieni Lotta oli tuonut
takaisin palan jo menetetystä ajasta. Hänen kanssaan vapustamme tuli
ikimuistoinen.
Marketta Isotalo