Hotelli Puijonsarven aamupalavastaava Salli loikki kokolattiamaton peittämiä portaita alas hurjaa vauhtia. Joku oli hätänä, koska yleensä hän oli hyvin loivaliikkeinen.
Tultuaan keittiöön hän huusi: Nyt se on kuollut !
Kuka on kuollut, kysyi nuori keittiöharjoittelija Hemmo,
irrottamatta katsettaan munakokkelista, joka ekaa kertaa näytti onnistuvan.
Se blondi nainen, joka eilen tilasi illallisenkin
huoneeseen. Huone n:o 362. Muistan sen hyvin, kun itse kiikutin sen tarjottimen
sinne. Se nainen oli hirveessä tällingissä, oisko ollut lähdössä jonnekin tai odottanut
jotakuta vieraaksi. Nyt, kun vein sille aamiaistarjotinta, se makasi lattialla
selällään ja puristi sylissään käsilaukkua. Sellaista hienoa, kalliin näköistä
käsilaukkua, jossa on kultaiset riimut. Sellaisen kun sais.
No mitä se sano? kysyi Hemmo.
Ei se mittää sanonu, nyt soitetaan äkkiä poliisit !
Salli säntäili aikansa ja lopulta onnistui löytämään
puhelimestaan hätänumeron 112. Päivystys ei ehtinyt vielä vastaamaan kaikkia
alkulitanioitaan, kun Salli jo paukautti: Me löydettiin äsken hotellihuoneesta
yks kuollut nainen. Tai luultavasti se on kuollut.
Miten niin ME löydettiin ? Ei minulla ole mitään tekemistä
asian kanssa, täsmensi Hemmo asemaansa ihan sivullisena.
---
Ai minun nimi vai sen naisen? Minun nimi on Salli
Kekäläinen.
---
Ai minä? Olen
tarjoilijana täällä Hotelli Puijonsarvessa.
---
Äsken, kun vein sille
naiselle aamiaista huoneeseen. Lähetättekö te poliisit tänne? Voisko ne tulla
tuolta takakautta henkilökunnan ovesta, ettei asiakkaat ihmettele.
Sallia kuulusteltiin kolmannen kerroksen käytävällä. Hän tunsi itsensä vähän syylliseksi, mutta pääsi pian alakertaan. Kahvia pahvimukiin ja äkkiä takapihalle tupakalle ja samalla soittamaan ystävälleen Anitalle. Et Anita ikinä usko, mitä tänään tapahtu aamuvuorossa !
Vanhempi konstaapeli Juuso Hatakka, joka ei näyttänyt
päivääkään yli kolmekymppiseltä, otti tutkimuksen johdon käsiinsä.
Pulssia ei tunnu ja rouva tai neiti tai mikä lienee on jo
aika kylmän oloinen. Kauppinen, kutsukaa kuolemansyyn tutkija paikalle. Ja
tekniikan pojat. Sormenjäljet otetaan ennen kuin koskemme mihinkään. Otamme
kuvat uhrista ja huoneesta. Rouvan käsilaukussa saattaa olla jotain arvokasta, kun
niin tiukasti pitää sitä sylissään edelleen.
Hatakka ja Kauppinen tutkailivat tekniikan poikien jälkeen
paikkoja hotellihuoneessa ja keräsivät mukaansa kaiken pikkutavaran, mitä
arvelivat mahdollisiksi johtolangoiksi.
Käsilaukusta löytyi keltakantinen Viro-Suomi-sanakirja.
Sanakirjan välistä löytyi lyhyt ja asiallinen kutsukirje työhaastatteluun juuri
tällä päivämäärällä. Nainen oli varannut mukaansa pienen muovipullollisen
vettä.
Vettä se on ihan
oikeesti, tuumasi Kauppinen, joka oli pullosta maistanut ja vedeksi todennut. Upouusilta
näyttävät mustat nahkahansikkaat nainen oli rullannut nätisti käsilaukkuunsa.
Käsilaukussa oli myös upouusi tummanpunainen huulipuna.
Merkillinen juttu
tämä tummanpunainen huulipuna, koska tämän vaalean naisen huulet on
huolellisesti maalattu pinkillä
huulimaalilla, kommentoi vanhempi konstaapeli Hatakka.
Katohan tätä hiusharjaa, sanoi Kauppinen ja pyöritteli
Hatakan silmien edessä valkoista hiusharjaa, jossa oli runsaasti mustia, pitkiä
hiuksia.
Nyt taitaa tulla vaikee juttu, Hatakka kuiskasi Kauppiselle.
Riitta Kärkkäinen
2021
Takaisin tarinoihin
Riitta Kärkkäinen 20.11.2021