Siitä tulee toukokuussa jo kolmekymmentä vuotta, kun kävin tässä talossa edellisen kerran. Olen utelias näkemään, onko suunnittelemani rakennus kestänyt aikaa. Alvarinkin töitä on kyllä jälkikäteen arvosteltu. Minulle on myönnetty Taiteen Suomi-palkinto 2000. Perusteluissa mainittiin Kampin ja Itiksen kauppakeskusten suunnittelutyöt, tämäkin työ mainittiin.
Päärakennuksen portaat näyttävät olevan entisellään. Askeltaminen tuntuu kuitenkin raskaammalta kuin silloin. Huomasin, että rakennuksen ulkoseinälle on tullut kohokirjaimin sana Oikeustalo. Ulko-ovessa lukeekin nyt Itä-Suomen hallinto-oikeus ja Itä-Suomen hovioikeus. Astun sisälle. Mitä tähän on rakennettu; turvatarkastuslaite! Virkailija kehottaa minua laittamaan Marimekon olkalaukkuni hihnalle. Ei minulla ole mitään teräaseita. Kynä on minun aseeni. Sitä se on ollut vuosikymmenten ajan, arkkitehtuurissa ja kirjoittamisessa. Minä olen kirjoittanut paljon taiteen merkityksestä ihmiselle.
Sisäoveen on teipattu kultaisin kirjaimin joitain lauseita. Sellaisia näkee nykyisin ravintoloidenkin ikkunoissa; Happy Hours. Saan selvää ainakin tuosta: Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan.
Virastomestari tiedustelee, olenko tulossa johonkin istuntoon. Sanon tulleeni katsomaan hovioikeuden lisärakennusta, ja sopineeni asiasta hovioikeuden presidentin kanssa. Nuori mies ei tiedä, kuka minä olen! Tarkistussoiton jälkeen hän ohjaa minut yläkertaan yhdyskäytävän suulle. Yhdyskäytävällä huomaan, että tontti on pilattu. Ei tietoakaan tontin puistomaisesta luonteesta. Suuret kuuset on kaadettu.
Lisärakennuksessakin on tehty merkittäviä muutoksia. Ne ovat johtuneet oikeusministerin vuonna 2012 tekemistä päätöksistä. Suunnittelin lisärakennuksen kaarevaan osaan isot työhuoneet. Remontissa kahdesta tavallisesta työhuoneesta on tehty kolme! Suunnittelemistani isoimmista työhuoneista on tehty istuntohuoneita. Ovenpielistä luen istuntohuoneiden nimiä, Perintökaari, Maakaari ja Momentti. Spektrin värit ovat kaaren uusissakin sisäovissa. Sateenkaarelle on uusiakin merkityksiä sittemmin. Kaarevan osan seinille on käytävän puolelle ripustettu tauluja. Mikäpäs siinä.
Kun olin Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin professorina vuosina 1992–1997, kerroin tästä rakennuksesta opiskelijoille. Nuoret olivat kiinnostuneita. He kävivät jopa katsomassa tätä ja näyttivät ottamiaan valokuvia minulle. Maailmalla olen tavannut arkkitehtejä, jotka tietävät tämän rakennuksen. Tosin olen kuullut, että Kuopiossa kaupunkilaiset nimittävät tätä rakennusta lastentarhaksi.
Minusta tämä näyttää edelleen modernilta. Nyt 85-vuotiaana ihmettelen siitä viisautta, mikä minulla on ollut suunnitellessani tämän rakennuksen.
”Juhani Pallasmaa, arkkitehti, syntynyt 14.9.1936”
Pallasmaa suunnitteli Itä-Suomen hovioikeuden lisärakennuksen, joka vihittiin toukokuussa vuonna 1992.
Helena Lindgren
20.2.2022
Takaisin tarinoihin