Sytän rakkaat terveiset saapukoot siulle. Mie kirjutan siulle tiältä pilvenpiältä. Mie en kerinny sinnuu tappaamaa, kun minnuu otti syvämmestä viimese kerran 25.4.1952. Sen tien mie siirry tänne tuonilmaisii. Kyl mie arvasin, jott sie oot tulossas, kun isäs, miun poikain Viljo ja äitis Sirkka vihittii 13.4.1952. Olha hyö olt kihloissa jo kesästä 1951 siit päivästä, ku Sirkka täytti 20 vuotta.
Sitä mie oon miettinä, jot mikä minnuu män nii vällee isäs
ja äitis vihkimisen jälkeen. Ehä mie ollu ku 60-vuotias. Ehkä mie pahotin
mielen, ku Viljo ott eukon. Mie oli arvellu sil`viisii, jot hää huolehtii
miusta uusissa oloissa Varkauvess. Mie kaipasin niin kovast takasi Karjalaa
Näätäojalle. Vaik kyl mie tiesin, jot meijän kottii ei ennää siellä ollu.
Siekii tiijät, ku oot jo kahest käyny kahtomas Tanskalan talon paikkaa.
Sie synnyit Varkauven sairaalassa 23.11.1952. Mie synnytin
meijän kaik lapset saunas. August ja mie käytii vihil 27.2.1910. Mie olin vajaa
20-vuotias, ku ensmäine laps Eino Johannes synty kevväälä vuonna 1911. Hiä ei
elänt ku kolme kuukautta. Sit tul Helvi Ester vuonna 1912. Hänet sie opit
tuntemaakii. Sylvi synty vuonna 1914, mut hää kuol vajjaa kuukauve ikäsenä. Uus
Sylvi synty vuonna 1916 ja hänetkii sie tunsit. Ensmäene elolle jäänyt poika Veikko
Armas synty vuonna 1920. Hääkii olj siulle tuttu. Kyl minnuu surettaa, kun se
Veikko rukka sairasti sen aivokalvotulehukse. Hää ei sit kehittyny kunnon
aikuiseks vaan jäi mieleltään 12-vuotiaan lapse tasolle. Seuraava poika Olavi
synty joulukuun lopus vuonna 1923, mut sae ellee vain alle kaks kuukautta. Isäs
Viljo Olavi synty tammikuussa vuonna 1925. Meijän viimeset tytöt, Annikki
Sanelma synty vuonna 1927 ja Laura Onerva vuoden ja kolmen kuukauden päästä
vuonna 1928. Heijät sie tunsit ylen hyvin. Mie olin 36-vuotias, kun nuorin laps
synty. Siekii olit melkee 36-vuotias, ku sait kolmane lapse. Mie huomasin, jot
sie olit välil väsyny, kun sie synnytit kolme lasta vajjaassa viijessä vuojessa.
Mut siul ol hyvä mies rinnallas ja eikä teil ollu suurta huolta rahastakkaa.
Meil ol köyhyyttä. Siit sie varmaan kuulit isältäis. August kulki mehtähommis
savotoil. Näätäojalla mie leivoin piirasii ihmisil ja pesin parempii ihmisten
pyykkiikii. Rahast ol nii tiukkaa.
Mie halluun sannoo
siul Helena, jot isäs ja äitis ol onnellissii ja ilosii siusta. Sie pärjäsit
koulussa hyvin ja olit muutennii kiltti tyttö. Näin mie, jot sie kärsit isäs
juopottelusta. Viljo olj oman isäsä Augustin lailla välilä viinaan mänevä. Viljo
olj niin nuor ku hää joutu sottaa. Hänel olj niin herkkä pää. Hää joutu vielä
Lapin sottaakii. Sovan aikana hää vasta oppi juopottelemaa.
Sie oot nyt jo mummikii. Mie tiiän, jot sie rakastat siun
viittä lastenlastas. Oot sie huomant, jot ei lapsi lapsi ole vaan lapsenlapsi
vasta lapsi on? Kyl miekii tykkäsin kaikista kuuvest lapsenlapsest, jotka mie
kerkesin tavata. Sen mie ymmärrän nyt, että mie olin ommii lasten kans välilä
liian kärsimätön ja äkänenkii mie olin. Mie vahin aina, jotta meijän tytöt ois siveellissii.
Niin käi kuitenkii jot Annikki ja Laurakii olj jo raskaana, ku hyö män vihile. Se
minnuu hävetti.
Mie on huomannu, jot sie oot perint karjalaeste emäntii
vieraanvarraisuuven. Sitä mie ihmettele kuitenkii ku sie et leivo ite piirasii
vaa käytät jottai raakapakastei. Niist mie en tiijä mittää. Voisit sie ees
yrittää tehä kunnon riisipiiraset?
Kyl sius karjalaista on sekkii, jot sie oot kaihomiel, joka
vetistellöö helpost. Muista sie kuitenkii, jot ilo pintaan vaik syän märkänis.
Lopuks mie toivotan siulle ja perreelles monia armorikkaita
vuosia!
Sanni (vaik oikeesti mie oon Aleksandra) Aleksandra (Sanni) Tanskanen os.
Mäkinen 9.5.1891-25.4.1952
Helena Lindgren
8.4.2025