Mysteeri

                               

Hotellisiivooja menee kolmannen kerroksen viimeiseen huoneeseen ja hämmästyy kovasti, koska vuoteessa nukkuu nainen. Siivooja sanoo kovalla äänellä:

     ”Hyvää päivää rouva. Teitä onkin nukuttanut hyvin.”

Nukkuva nainen ei liikahda. Siivooja menee vuoteen viereen, toivottaa uudelleen hyvää päivää ja koskettaa hellävaraisesti peiton alta näkyvää olkapäätä. Olkapää on lämmin ja hengitys tuntuu kulkevan, mutta nainen vaikuttaa tajuttomalta. Siivooja soittaa heti apua.

Hotellivirkailijat Hannu Korhonen ja Matti Laaksonen tulevat juosten huoneeseen. Hotellin vastaanotosta on soitettu ambulanssi. Se tulee ulisten hotellin pihaan ja ensihoitajat juoksevat paareineen ja hoitovälineineen hotellihuoneeseen. He aloittavat tottuneesti työnsä ja yrittävät herätellä naista.

     ”Mitä tiedätte potilaasta? Kuka näki hänet ensiksi?”

     ”Minä”, sanoo siivooja. ”Asiakas nukkui tuossa samassa asennossa, kun tulin        huoneeseen eikä hän ole kääntyillyt ollenkaan eikä puhunut mitään. Silmät ovat olleet kiinni.”

Ensihoitajat yrittävät herätellä naista selvitettyään ensin, onko tällä ulkoisia vammoja. Alkoholin hajua ei ole ilmassa.

Hannu avaa parhaillaan nojatuolissa ollutta naisen käsilaukkua.

     ”Täällä on avattu muovipullo, jossa on kirkasta nestettä, mustat nahkahanskat ja huulipuna”, hän luettelee. ”Täällä on myös kirja, jossa näyttää olevan runoja. Sivujen 26 ja 27 välissä on kirjekuori, joka on revitty yläreunasta auki. Kirje on lähetetty Oulusta ja osoitettu Anna Huttuselle.”

Ovelle tulee kaksi poliisia. Heille kerrotaan kaikki se, mikä tiedetään ja näytetään naisen tavarat. Ensihoitajat nostavat naisen paareille ja vaattet ja tavarat jalkopäähän.

     ”Viemme potilaan sairaalaan”, toinen ensihoitajista sanoo. Hetken kuluttua kuuluu ambulassin ääni ulkoa. Poliisit kirjoittavat muistiin paikalla olevien siivoojan ja hotellivirkailijoiden nimet ja heidän antamansa tiedot.

     ”Kiitokset teille. Palaamme asiaan myöhemmin, jos on tarvetta. Hyvää päivän jatkoa”, toivottavat poliisit, heilauttavat kättään ja poistuvat ripeästi.

     ”Mikähän juttu tämä oikein on”, siivooja katsoo vuoron perään Hannua ja Mattia. Nämä nostavat yhtä aikaa hartioitaan ja mutristavat suutaan.

     ”Ei tämä mikään mukava juttu päivän alkuun ole”, sanoo siivooja.

     ”Minulla herää uteliaisuus, onko sillä aukirevityllä kirjekuorella yhteyttä naisen tilaan”, miettii Hannu kuin paraskin salapoliisi.

      ”Onkohan siinä kirjassa rakkausrunoja”, siivooja jää miettimään.

 

Raili Miettinen
syksy 2021


Takaisin tarinoihin