– Mummu, oottako työ onnellinen?
– Mitä sinä tyttörukka horiset? Mistä sinä semmosta oot suanu piähäs?
– No, kun siinä Topeliuksen satussa…
– Ee veekonen mejän oo vara semmosta aatella. Sinä raakka oot sattunu suaman naesen ruumiin. Meejän tehtävä ee oo olla onnellinen? Siihen on vara vuan herrasväen roovilla.
– Mikäs se sitten on?
– Koettoo pysyä hengissä, synnyttee lapsia, hoetoo kotia, palavella miestä ja olla jumalinen.
– Voe kaaheeta! Pelekeettäkö työ jottaen?
– Sinä tulet vielä huomoomaan, että tässä aekuisen naesen ruumiissa on monenlaesta vaevoo. Synnytykset suattaavat olla vuarallisia eekä apua oo aena suatavissa. Työtä pittää tehhä pihassa ja jos vähännii kerkiää, miehen apuna ulukotöessäkkii, ee voemat taho aena riittee.
– Eekö naesilla oo mittää mukavoo?
– On tok hyvinnii.
– Tarkotattako työ niitä Timosen Liisan häetä ens viikolla?
– Niitäkii. Sittenhän meellä on kirkkojuhlia monta kertoo vuessa. On kihlajaesia, kuuliaesia, haataesia…
– Niin, ja kesällä on talakoeta.
– Niin on, ja talakootanssija. Sekkii on vaehtelua kun meellä on erilaeset työt eri vuenaekoena.
– Onko teellä mummu hyviä kaveria?
– On. Myö kylän naeset pietään yhtä. Käävään varpajaesissa ja kastajaesissa toestemmo luona, kahtomassa toestemmo kästöetä ja muuten vuan huastelemassa.
– Minäpä en mää millonkaan naemisiin.
– Elä tok semmosta aattele. Naemattomalla naesella ee oo mittää arvoo. Sitä vuan siälitään ja voevotellaan, kun ee oo suanu miestä itelleen.
– No, sitten minä etin itellen mieleesen miehen.
– Minä toevon, että onnistut siinä. Pahoen vuan pelekeen, että isäs miäree siitäkii.
24.2.2024
Aino Tapaninen