Ne kolme erityistä paikkaa
ovat oma kotipiha, Antikkalan ylärinne itään päon ja iso hautausmaa. Niissä on yhteistä luonnon kauneus ja varsinkin keväällä lintujen jatkuva laulukonsertti.
Pihamaalla on kolmessa eri paikassa tuoli. Olen niin vanha, että voin istua työn vieressä aina puuhastelun välillä. Katselen miten kasvit kasvavat, kukat kukkivat ja koirat riehuvat vapaana olon riemusta. Vaahterat havisevat vienossa tuulessa. Syksyinen valo on huikean kirkas.
Tänään tuoksuvat omenat ja tuore, juuri niitetty ruoho. Ihastelen lukuisia upeita ruokailemassa olevia Amiraaliperhosia ylikypsissä omenoissa. Punaisia marjoja väärällään olevassa pihlajassa pari rastasta rääkyy ja tappelee yltäkylläisyydessä.
Daaliat ja syyshortenssiat ovat vielä kauniita. Villiviini ja aroniat kilpailevat ruskaloistollaan. Vaahteran lehdet ovat tänä syksynä vaisun keltaisiia, ruskeapilkkuisia ja käppyräreunaisia. Marjapensaat ja omenapuut ovat vielä ihan vihreitä. Tien toisella puolen olevat koivut ovat osaksi kellastuneet.
Läheisellä frisbiikentän tukevalla hirsipenkillä istun usein ja ihailen kaukaisuuteen avautuvaa näkymää, joka on kuin maisemamaalaus parhaimmillaan. Sitä katsoessani hyräilen usein mielessäni laulua kesäpäivästä. Kaukaa Kallantieltä kuuluu liikenteen hurina ja jossain haukkuu koira. Takana taas kilisee maali merkiksi kiekon osumisesta ja kuuluu pelaajien iloisia huutoja. Ikikuuset humisevat ympärillä. Ilmassa on jo syksyn tuoksua. On aikaa muistella ja aatella. Joskus on mukava vaihtaa ajatuksia toisten Puijolla liikkuvien kanssa.
Kolmannella mielipaikallani hautausmaalla käyn usein SPR- ystäväni kanssa kävelemässä ja hoitamassa omaistemme hautoja. Nautin hyvin hoidetusta paikasta. Ihmeen upeat kukat loistavat, isot puut tuntuvat juhlallisilta rauhan ja hiljaisuuden vartijoilta. Pikkuiset punaruskeat oravat vilistävät hautakivien välissä ja kaksi kyyhkysparia upean värisissä sulkapuvuissaan tepastelee polulla. Tieysti tulee ikävä liian varhain kuollutta miestäni ja surullinen olo, mutta paikan tunnelma on uskomattoman lohduttava. Siellä kävellessä tulee myös mieleen se, että tänne minäkin lopulta päädyn saman muistokiven alle sukuhautaan.
My Way 17.9.
Kerttu Miettinen