Sain lahjaksi Kodak-merkkisen taskukameran, kun täytin 15 vuotta. Koko kesän napsin valokuvia kesämökillä ja kaupungissa, vanhemmista ja sisaristani, edestä ja takaa, kummaltakin kuppeelta.
Tämän
mukanani olevan kuvan otin Nivalassa, Hilda-tädin mökin pihalla. Hilda-täti
näyttää kuvassa hieman hämmentyneeltä. Eikä ihme. Kuvassa hänen rinnallaan on
Violet, Hildan sisaren Karoliinan eli Carolinen tytär. Ensimmäistä kertaa
vierailulla hänen luonaan. Violet-täti, kuten me isän amerikkalaista serkkua
kutsuimme, osasi poseerauksen kaikki kuviot. Hänellä oli aina koreat vaatteet
ja hän osasi ”mannekeerata” 60-luvun tyyliin.
Hilda-täti
ei lähtenyt sisartensa mukaan työn ja paremman elämän perään, kun toiset
sisarukset halusivat pois Kainuusta, Kajaanin kainalossa olleelta Jormuan
kylältä. Matka vei ensin Lahteen, missä oma tuleva isoäitini Jenny oli
palveluksessa Lahden kartanossa. Sisaruksista Karoliina ja Anni jatkoivat ensin
Viipuriin ja sieltä edelleen Amerikkaan. En tiedä, kuinka kauan isän Anni-täti
Yhdysvalloissa viipyi, mutta hän palasi
vanhemmalla iällä kotiseudulleen hoitamaan sairasta isäänsä. Karoliina sen
sijaan ei koskaan palannut Suomeen. Hän meni naimisiin ruotsalaisen
siirtolaisen kanssa ja sai neljä kaunista lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä.
Heistä yksi oli Violet-täti, joka vieraili Suomessa useita kertoja 60- ja
70-luvuilla. Myös toinen pojista, Harold, vieraili vaimonsa Helenin kanssa
Suomessa 80-luvulla. He kovasti ihmettelivät, miten korkea elintaso meillä oli.
Heidän mielestään kaikki suomalaiset vaikuttivat rikkailta. Heidän äitinsä oli
kertonut heille 1900-luvun alun köyhistä ja kurjista oloista syntymämaassaan.
Sotavuosina Amerikan sukulaiset lähettivät avustuspaketteja ja senkin jälkeen
hyvin pitkään ihania joululahjapaketteja, erityisesti suvun lapsille.
Violet-täti
asui Detroitissa. Hän oli sihteeri ja ilmeisesti ihan hyväpalkkainen, koska hän
matkusteli paljon. Violetilla oli komea kanadalainen poikaystävä koko elämänsä
ajan, mutta he eivät koskaan menneet naimisiin. Viola, kuten Hilda-täti häntä
kutsui, oli hyvin sukurakas. Kirjeitä ja paketteja kulki tiuhaan tahtiin
Hildalle ja isälleni sekä hänen sisaruksilleen. Violet-täti oli hyvin tarkka
ulkonäöstään ja aina laihdutuskuurilla. Meitä nuoria kuitenkin huvitti se, että
hän joi aina Coca Colaa aterioilla, vaikka tarjolla olisi ollut paistettuja
muikkuja. Hän rakasti Fazerin Vihreitä kuulia ja pystyi popsimaan niitä
rasiallisen yhteen pötköön ihan helposti.
Hilda-täti
löysi elämäntoverikseen Immosen Antin. He eivät kuitenkaan saaneet koskaan omia
lapsia. Siksi varmaan sisarten lapset olivat tärkeitä niin Suomessa kuin
USA:ssakin.
Tässä
kuvassa tapaavat ja omalla tavallaan poseeraavat kaksi sukupolvea kahdesta eri
kulttuurista. Molemmat rakkaita ihmisiä, jotka rikastuttivat elämäämme ja ovat
elävinä muistoissamme. Olen iloinen, että sain tallentaa tuon onnellisen tapahtuman
tähän valokuvaan, josta kirpoaa niin paljon iloisia muistoja.
Riitta Kärkkäinen
Syksy 2021