Kesäpäivä on juuri sellainen, jollaisena lapsuuden
kesäpäivät muistetaan. Lämmin tuuli kuljettelee poutapilviä pitkin sinistä
taivaankantta. Makaan tarkkailupaikallani ja laskeskelen muistiinpanoistani
ulosmenevien kuormien määriä ja ylivirtausputken virtauslukuja. Rinteen päältä
avautuu täydellinen näkymä havaintojen tekemiseen. Laitoksen työntekijät
liikkuvat alueella harvakseen. Muita liikkujia ei ole ja syynä siihen on
altailta tuleva vastenmielinen haju.
Haju johdatti minut tänne kahdeksan vuotta sitten. Kesken
uisteluretken iski kova hätä. En halunnut liata järveä, joten rantauduin
niemennokkaan ja kuljin metsään. Nenääni leijui hento haju ja aloin seurata
sitä. Ilmeisesti hirvi oli purkanut kiimansa aitaan ja aukosta pääsin helposti
laitoksen alueelle, jossa haju voimistui edelleen.
Laitos oli iso ja altaita oli useita. Altaat kuohuivat ja höyrysivät.
Moottoroidut pitkäpiikkiset harat pyörivät nesteessä hitaasti. Haisevasta liuoksesta
saostettiin kiinteää ainetta. Miedompi liuos ohjattiin ylivirtausputkeen.
Prosessi oli ilmeisen tehokas ja automatisoitu. Haju kertoi siitä, että
tuotettavat aineet olivat todella vaarallisia. Työntekijöiden kirkkaat
suojavaatteet vahvistivat vaikutelmaa. Kaikenlaista kontaktia nesteisiin
vältettiin määrätietoisesti.
Otettuani valokuvat hiivin takaisin rantaan. Laitoksesta olisi ilmoitettava
viranomaisille. Ensin poliisi, sitten aluehallintovirasto, sitten
ympäristöministeriö. Ilmoitukseni eivät aiheuttaneet mitään toimenpiteitä.
Eräässä vastauksessa kehotettiin kääntymään lääkärin puoleen, jos pelkäsin
olleeni kosketuksissa vaarallisten aineiden kanssa.
Järkytyin, kun lääkärin vastaanotolla huomasin, viranomaisten
jakaneen keskenään tietojani. Laitoksen toimintaan liittyvä salaliitto oli siis
kaikenkattava. Minut oli päätetty maksaa hiljaiseksi ja maksu naamioitiin
eläkkeeksi. En enää tiennyt, kenen puoleen voisin kääntyä, joten päätin toimia
itse.
Kahdessa vuodessa osittain maanalaisen tarkkailupisteen
rakenteet olivat kunnossa ja ympärivuotinen oleskelu mahdollista. Aloitin
säännöllisen seurannan ja tuotantomäärien kirjauksen. Kävin tarvittaessa
läheisessä taajamassa nostamassa eläkkeeni ja hankkimassa välttämättömiä
tarpeita.
Ajan kuluessa laitoksen toimintamalli alkoi hahmottua.
Laitos tuotti ihmiselle vaarallisia bakteereja. Se oli helppo päätellä. Liikkuessani
öisin alueella naarmutin joskus itseni. Naarmut tulehtuivat säännöllisesti ja
paranivat hitaasti. Seokseen lisättiin myös viruksia. Virukset kaadettiin joko
valkoista säkeistä, tai nestemäisenä syöttöpumppujen avulla. Muodostuneen
seoksen kiinteä versio kuljetettiin rekoilla levitettäväksi maaperään muka
lannoitteena. Nestemäinen seos syötettiin ylijuoksutusputkella suoraan
vesistöön.
Olin yksin, kauhuissani ja epätoivoinen. Neljän vuoden
tarkkailun jälkeen minuun viimein otettiin yhteyttä. Heräsin yöllä ja kirkkaana
hehkuva olento kertoi olevansa Suuren Ykseyden edustaja. Sain kuulla suuren
johtajan tietävän kaiken ja kehotuksen raportoida laitoksen toiminnasta
kuukausittain.
Sain myös ohjeet lähettimen rakentamiseen skannerista ja
vanhasta putkiradiosta. Iloni oli loputon. Olin viimein löytänyt henkisen kodin
ja tukijan - työlläni oli merkitys. Raportoin tiedot tunnollisesti Suurelle
Ykseydelle. Aloitin aamuni ylistämällä hänen kirkkauttaan ja iltaisin pyysin
häneltä levollisen unen saadakseni voimia seuraavaan päivään.
Mikään tai kukaan muu ei ole tehnyt asialle mitään. Toiminta
on näennäisen avointa ja naamioitu laillisuuden verholla. Kahta asiaa en vielä
ymmärrä. Mistä ja miten laitos hankkii raaka-aineensa? Näen usein liuoksen
pinnalla kumista valmistettuja löysiä, pitkän vaaksan mittaisia, toisesta
päästä umpinaisia putkiloita. Olen tarkastellut niitä lähemmin useasti, mutta
en ole keksinyt niiden roolia prosessissa. Ihmettelen myös, miten laitoksen tunnus kertoo
niin avoimesti toiminnan tarkoituksen. Väestön
Eliminointi, Sairaudet ja Infektiot; V-E-S-I.