Ystävättärillä on haave: pääsisipäs kahdestaan
saarimökille tietoja tasaamaan ja luonnon kauneutta ihailemaan. Viimein siihen
tarjoutuu tilaisuus: helteinen elokuun viikonvaihde ja miehet työmatkalla.
Naiset
suuntaavat viettämään laatuaikaa mökille ja nauttimaan kaikesta siitä ihanuudesta
jota miehet pitävät turhuutena. Nyt ei tarvitse kuunnella pilkallisia
huomautuksia naisten hömppäilystä.
Matka
mökille on monen mutkan takana. Melkoinen kilometrimäärä autoilua mutkaisella tiellä
ja lopuksi reilun kilometrin verran veneellä. Kuin mielenosoitukseksi naiset
eivät vedä perämoottoria käyntiin vaan antavat soutuveneen mutkailla tyyntä
järvenpintaa, tämä on osa ihanuutta minkä he haluavat kokea.
Mökki
sijaitsee suurehkossa saaressa. Pari kolme mökkiä on ripoteltu sen eri
puolille. Edes kuuloyhteyttä niistä ei ole toisiinsa. Viitisentoista vuotta
sitten saaressa oli avohakkuu, mutta nykyisin arvet ovat peittyneet
läpipääsemättömään kuusikkoon.
Naiset
nauttivat joutenolosta ja yrittävät lukea kirjaa laiturilla, mutta filosofiset
ajatukset keskeyttävät jatkuvasti lukemisen. Ketään ei tarvitse passata, eikä
kukaan kysy missä ovat mun…
Välillä ke
kelluvat pelastusliivien kannattelemina järvessä ja parantavat maailmaa. Naiset
nauttivat laiturilla päiväkahvia ja mustikkapiirakaa ja taas kelluvat järvessä.
Tämä on ihanaa, kaikuvat ilmoille sanattomat sanat.
Ilta alkaa
hämärtää ja on aika saunoa. Naiset nauttivat löylyn lämmöstä ja kun molempien
nahka on riittävästi parkittu, on iltapalan aika laiturilla: valkoviiniä ja
kanasalaattia.
Aurinko
menee johonkin ja täysikuu antaa kelmeän valon. Laiturilta ei ole kiire mihinkään
ja naiset ihailevat täyden kuun ihanuutta. Kuunsillan lumo houkuttelee heidät
vielä järveen. Jostain kaukaisuudesta kuuluu veneilijöiden ääniä jotka hiipuvat
hiljaisuudeksi kuun vetäydyttyä pilven taa. Säätieteilijät eivät taaskaan
osanneet tehdä ennustetta ja kuu katoaa paksun pilvikerroksen taakse.
Elokuisen
yön pimeys on läpinäkymätön. Tuulenvire soittaa rantahaapojen lehtiä. Vierasta
alkaa pelottaa pimeys ja naisten keskustelu muuttuu supatteluksi. Kynttilän valo
valaisee polun mökille. Yö on muuttunut entistäkin pelottavammaksi. Naiset pääsevät kuistille hiljaisuuden tukkiessa
molempien suut.
Sitten
kuuluu rasahdus ja toinen. Vieras tarraa ystäväänsä kädestä: – Siellä on varmasti
joku! Jotain kuuluu ja mitä enemmän he kuuntelevat, sitä kauheammalta tuntuu.
Vieras
muistaa kuistin pöydällä olevan taskulampun. Hän ottaa sen käteensä ja miettii
uskaltaisiko sytyttää valon? Vai pitäisikö kuitenkin seisoa kiltisti
paikoillaan. Lopulta hän saa koottua rohkeutensa ja antaa valokiilan pyyhkiä
pihamaata. Iltapalallaan salaattipenkissä oleva jänis jähmettyy paikoilleen
kunnes saa jalat alleen ja katoaa läpipääsemättömän kuusikon suojaan.
29.10.2018