Talonpojalle keväästä syksyyn oleva aika oli merkityksellinen
kekriin saakka.
Tuvan penkillä, lähellä radiota kuuntelimme korvat höröllä
maanantai-iltapäivän säätiedoituksia, millaista oli luvassa tulevalle viikolle.
Isä päätti mielessä, missä järjestyksessä kevättyöt tehdään. Talven ja kevään
taitekohdassa hän huolehti, että karjanlanta ajettaisiin tuleville viljelysmaille kantavan kelin aikana. Me lapset kävimme
koulua, joten tälläisiin hommiin ei meitä vielä vaadittu.
Kevään edetessä, purot
alkoivat virrata, kiurut palasivat ja käet kukkuivat. Talot avasivat ovensa sepposen selälleen ja
hengittivät kevättä sisäänsä. Elämä alkoi.
Vappuna nostimme maakellarista perunat itämään.
Perunalaatikoita oli navetassa ja tallissa ja missä vain oli lämmintä tilaa.
Kylän isännät puhelivat toistensa kanssa pellolle menosta, säistä ja mitä
kylvetään. Pohjanmaalla helluntain seutu oli kiihkeää pellon muokkaus- ja
kylvöaikaa. Joillekin herännäispitäjässä helluntaipyhä aiheutti ongelmia, sillä
silloin ei saanut mennä peltotöihin. Kauhisteltiin erästä isäntää, joka
karhitsi peltojaan helluntaina.
Isä oli innoissaan. Kerran ilta myöhään hän tuli
kylvöhommista, joi kahvia keittiön pöydän ääressä ja sanoi, että tästä kesästä
näyttää tulevan hyvä. Linnut olivat laulaneet ja kuovit kuikuttaneet.
Perunat istutteen Kustaan päivään mennessä. Isä karhitsi
meille kasvimaan, jota hoidimme syksyyn saakka. Ei mikään ollut niin tylsää,
kuin kasvimaalla harventaminen ja rikkaruohojen kitkeminen.
Viljat kasvoivat. Sääennustuksia kuunneltiin, pelättiin
rankkasateita ja hallaöitä. Heinätyöt olivat oikeastaan melko mukavia, vaikka
ne koettiinkin raskaiksi.
Tuli elokuu ja viljankorjuu aika. Isä ajoi niittokoneella ruista riviin
kasoihin ja me teimme kilpaa lyhteitä.
Ruiskuhilaita ja ohraseipäitä oli pitkät rivit isoilla saroilla.
Puinti oli ihmeellistä. Naapuri kylältä tuotiin kolmen
osakkaan puimakone, rysky, meille omalla
vuorollamme. Ryskyn osakkaana olivat isä, hänen veljensä ja eräs toinen
sukulaismies. Ulkorakennuksen välikkö oli puimapaikka, jossa rysky loukutti ja
ryskäsi. Se nieli ahneesti lyhteen kerrallaan ja isä kantoi säkkejä aitan
yläkertaan laareihin. Sieltä sitten kuivaamoon puimahommien jälkeen
.
Kasvimaalta saatiin kuin saatiinkin porkkanoita ja
punajuuria, lanttuja ja kaalia. Vihannekset kuivateltiin ja pantiin kellariin.
Marjamehupullot täyttivät kylmän kellarin hyllyrivistöt, samoin monenlaiset
hillopurkit.
Äiti teki syksyisin sallattia, mitä hän mielellään laittoi
ruokapöytään. Meillä oli ruismarjapuuroa ja vatkattua marjapuuroa useina
päivinä. Uutisrieskakin ohrasta oli herkkua voin kanssa.
Myöhemmin syksyllä teurastettiin kesällä hyvin syönyt lammas
ja sika. Lihapalat säilöttiin puotiin saaveihin, valtavan suolamäärän kanssa.
Ilma alkoi käydä syksyiseksi. Vaatetta laitoimme lisää
päällemme ja puita kannoimme keittiön puulaatikon täyteen huoneitten
lämmittämistä varten.
Tuli kekrin aika. Siihen kuului ns. jakoaika, joka kesti
kekristä Marttiin, myöhemmin joulusta
Nuuttiin. Tässä rajatilassa sopi pitää lomaa, juhlia, järjestää asioita
ja tutkailla tulevia. Seuraavan kesän sääennustuksia tehtiin monella taholla.
Esimerkiksi, jos mikkeliä vasten illalla aurinko laski pilvettömältä taivaalta,
tuli seuraavana vuonna kaunis kesä.
Kekri on aina liittynyt maataloudellisen satovuoden
taitekohtaan, jolloin on ollut syytä juhlimiseen. Kekri on sekä työnjuhla että
sadonjuhla, olipa sitten kysymys karjan annista tai pellon viljasta Molemmat
ovat kekrinä tallelle pantuja. Kylän aitat, puodit ja kellarit olivat täynnä.
Oli syytä levätä ja vierailla sukulaisissa.
Meillä syötiin sisälmyskeittoa teurastuspäivänä, aivan kekrin
tuntumassa.
- Nämä munuaiset ovat hyviä isä sanoi hyväntuulisena
ruokapöydässä ja kulki sisällä villasukat jalassa.
Liisa Voutilainen