Oli talven ensimmäinen
pakkaspäivä. Rikoskomisario Reijo Routa käveli kohti laitosta. Jäätävä sade peitti
autojen pellit lasimaisella kalvolla. Routa astui sisään. Vanha päivystäjä
katsoi häntä hyytävästi ja ilmoitti, että asiakas odottaa. Routa sai samalla
tietää, että päällikkö oli antanut asiakkaan suoraan hänelle erityisistä
syistä. Termi oli viileää virkakieltä, mutta tarkoitti yleensä jotain
tulenarkaa. Tässä tapauksessa oli kyse siitä, että asiakas oli paikkakunnan
suurimman tehtaan omistajan puoliso.
Routa astui haaleilla sävyillä
sisustettuun työhuoneeseensa ja riisui takkinsa. Asiakastuolissa istui nainen.
Kylmälaitetehtailijan vaimoksi Helena Halla oli todella kuuma pakkaus. Naisen
pukeutuminen ja vartalo aiheuttivat lämpimän liikahduksen Roudan alavatsassa.
Naisen katseessa ei kuitenkaan ollut mitään lämmintä. Ääni oli kalsa ja sanat
putoilivat kuin jääpalat grogilasiin.
Rouva kertoi tehtailija Hallan
kadonneen, kuin kuuma lyijy tuhkaan. Routa sai myös kuulla, että Rouva Halla
epäili miestään uskottomuudesta, mutta ei ollut asiasta varma. Keikka olisi
kuulunut yksityisdekkareille, mutta minkäs teet, päällikön määräys. Routa ei
halunnut asettua vastakkain sen kuumakallen kanssa. Tehtailija Hallan olinpaikasta
oli saatu vihje, mutta jälki oli jäähtynyt nopeasti. Helena Halla kertoi, että koleat
tuulet ovat puhaltaneet heidän makuuhuoneessaan jo pitkään. Läpiveto oli
hyydyttänyt suhteen. Rouva Halla epäili
miehensä hakevan lämpöä muualta ja tarvitsi joko kylmiä todisteita, tai kuumia
vihjeitä.
Ilman lämmittelyliikkeitä Routa
aloitti jalkatyön. Rouva Hallalta saamansa vihjeen perusteella hän päätyi
astumaan sisään ovesta, jonka yläpuolella roikkui kyltti ”Janoinen jääkarhu”. Paikka
oli räkälä. Pinttyneen tupakansavun kelmeä tuoksu laverteli lukemattomista lauluilloista. Ravintolassa oli silti lämmin tunnelma ja vilkas
puheensorina. Ilmapiiri viileni huomattavasti Roudan astuessa sisään.
Keskustelu kangistui ja lauseet hyytyivät huulille. Jokainen tunsi komisarion hyisen
katseen niskassaan. Routa astui tiskin ääreen ja tilasi huurteisen. Vaikka olut
valui kylmänä kurkusta alas, alkoi hän hikoilla päällystakkinsa alla.
Routa astui kylmän viileästi
paikan takahuoneeseen. Yllätyksekseen hänet toivotettiin lämpimästi
tervetulleeksi. Menossa oli lämminhenkinen tilaisuus ja paikalla kolme
paikkakunnan nokkamiestä. Lämpöpumpputehtailija Lauri Lauha, eristetehtailija Kauko
Kuura ja Huuko Halla itse.
Kaksi miehistä oli hereillä.
Kauko Kuura makasi sohvalla kalpeana, paidatta ja näytti Grönlanninhylkeeltä.
Roudalle kerrottiin, että toissapäiväinen iltapäiväpalaveri oli muuttunut
tulisten juomien naukkailuksi. Sitä jatkui nyt kolmatta päivää ja kyllähän
aikuinen mies sen hyytymättä kestää. Routa koetti olla viileän asiallinen, mutta
suli nopeasti. Leppeä ilmapiiri veti puoleensa. Routa istuutui pöydän ääreen ja
alkoi sekoittaa tahmeita pelikortteja. Käryhän tästä kävisi, mutta välillä nuppi
on välillä hyvä tuulettaa lempeillä tuulilla.
Tällä keikalla Ruuti ei palanut,
reikärauta jäi kylmäksi ja ainoa, joka paukkui oli ulkona ankaraksi kiristynyt
pakkanen.