Noilla markkinoilla


Valjasrasvatun nahan tuoksu tuntui voimakkaana. Vetoliinat ja mahavyöt kiiltelivät uutuuttaan ja houkuttivat isäntiä. Isännät astelivat vakain askelin ja tarkastelivat tuotteita ja hintoja. Emännät seurasivat isäntiä vähän jäljempänä, mutta vahtivat haukkana ryypynvälejä. 

Markkinoita ja järjestystä valvottiin. Tanakat konstaapelit astelivat väen joukossa ja seurailivat tilannetta. Tärkein valvoja oli kuitenkin vakava protestantismi, joka ohjasi ihmisten ajatuksia ja tekoja. Oli laki, mutta lain lisäksi oli paljon pidempi lista sääntöjä, joiden noudattamista valvottiin yhteisönä ja niistä poikkeamista pidettiin paheksuttavana.

Kansa liikkui ja tavara vaihtoi omistajaa. Helppoheikit hihkuivat rukkastarjouksiaan käheällä äänellä. Sekä ostajat, että myyjät tunsivat tuotteet. Kilpailu toimi, koska hinnat olivat kaikkien tiedossa. Rahaa oli vähän ja sitä käytettiin harkiten. Sitä ei käytetty, jos ei luotettu myyjään. Myyjän oli ansaittava luottamus, koska seuraavat markkinat tulisivat pian. Huijarit eivät saaneet toista kauppaa.
Markkinakansaa oli monenlaista. Enimmäkseen kuitenkin isäntiä, emäntiä, maatyöläisiä ja palvelusväkeä. Oma luokkansa oli hevoskauppiaat ja kulkumiehet, joita ei tunnettu. Tuntemattomuus leimasi ihmisen jotenkin epämääräiseksi. Hullut olivat erikseen ja vaarattomia, koska heillä oli hyvä syy olla erilaisia. Halveksituin ryhmä oli pelurit, tai junapelurit. Uhkapeliä pidettiin syntinä, koska lopputulos riippui sattumasta, eikä ahkeruudesta ja jumalan siunauksesta. Halveksunta ja epäluottamus oli syvää ja aitoa.

Nyt markkinat ovat siirtyneet kohti taivasta kurkottaviin lasitorneihin. Tornit on perustettu absoluuttisen ahneuden betonille. Kaupankäynnin kohteena on ennustettu arvonnousu. Rahaa virtaa markkinoille, koska hyväosaisille länsimaalaisille on kertynyt ennennäkemätön varallisuus ja sitä halutaan lisää. Rahaa jää yli kulutuksen, koska palkat ovat nousseet, mutta tuotteet halventuneet. Tuotteiden valmistus on siirretty maihin, jossa työn saa pilkkahinnalla. Kertyneen varallisuuden käsittelemiseksi ja kasvattamiseksi on syntynyt uusi toimiala. 

Markkinoilla ostetaan ja myydään arvoa, jonka oletetaan syntyvän tulevaisuudessa. Päätökset perustuvat ennusteisiin, jotka nousukautena toimivat kohtuullisesti. Epävakaassa tilanteessa ennustetarkkuus romahtaa. Talous on globalisoitunut ja sen muutokset nopeutuneet. Pelin lopputulos perustuu siis enimmäkseen sattumaan, kuten arpajaisissa.

Ennusteisiin perustuvat sijoitustuotteet ovat monimutkaisia ja alalla on oma kielensä. Myyjä tietää tuotteesta kaiken, mutta ostaja, eli sijoittaja ei mitään. Usein sijoitukset myös ketjutetaan näkymättömiin. Ennuste on aina ennuste, joten tuotteella ei sinänsä ole sisältöä. Tyhjä paketoidaan loputtomien laskelmien kääreeseen ja sille annetaan vakuuttava nimi. Sisältä se on edelleen tyhjä.
Varallisuuden käsittelyyn on palkattu armeija koulutettuja, mutta ymmärtämättömiä pelinhoitajia. He luulevat, että elämä on vain voittamista, tai häviämistä. Heidän ahneuttaan ja voitontahtoaan kiihotetaan edelleen ja heitä ohjataan sodasta tutuin termein. ”Repikää sydän heidän rinnastaan ja syökää se, ennen kuin he ovat kuolleet”, (Richard Fuld, CEO, Leeman Bros.).

Nousukauden aikana arvot nousevat. Kiihko ja usko jatkuvaan kasvuun valtaa sekä sijoittajat, että pelaajat. Sijoituspankkiirit esitellevät yhä suurempia ja vakuuttavampia lukuja. Velalla otettujen sijoituksien määrä kasvaa. Seuraa markkinoiden ylikuumeneminen ja kertynyt yliarvostus purkautuu sijoitusten arvon romahduksena. Sijoittajat menettävät sijoituksensa ja velalliset joutuvat vaikeuksiin.
Pelinhoitajat eivät menetä mitään. Palkkiot on nostettu nousun aikana. He ovat myös tilanteen tasalla ja laukaisevat  miljoonaluokan palkkionsa ennen romahdusta. He hyötyvät voitosta, mutta eivät vastaa tappiosta. Jos potissa on ollut valtion rahaa, myös ne, jotka eivät ole olleet pelissä mukana maksavat osansa. Kriisin jälkeen pelaajat palaavat markkinoille ja lippalakissa on uusi logo.
Yhteiskunnan valvonta on joko riittämätöntä, tai monta askelta jäljessä. Pelaaminen perustuu täydelliseen keskinäiseen epäluottamukseen. Ahneus toteutuu pidäkkeettä ja on ohittanut moraalin. Kaikki keinot voiton saavuttamiseksi ovat hyväksyttyjä. Tulevaisuudesta, tai seurauksista ei välitetä. Rahat pois ja karkuun. 

Junapelurit ovat kiivenneet keskustojen lasitorneihin ja yhteiskunnan huipulle – tai kenties hullut.

Juha Antikainen 

Takaisin