Pesah - piiri kokoontuu säännöllisesti seurakunnan tiloissa,
jossa maalataan munia ja syvennytään ikonien tekemisen salaisuuksiin, vaikkei
niitä piirissä tehdäkään.
Ennen pääsiäistä on enää tämä yksi kokoontuminen. Kun tulemme
kerhohuoneeseen, kaikki ovat hämmästyneitä. Havaitsemme, että pöydällä on iso
munakori täynnä mitä erilaisimpia munia. Siinä on useiden lintujen munia ja
suklaamunia koristekääreissä tai ilman. Toisessa reunassa on piiriläisten
maalaamia kauniita pääsiäismunia ja vieläpä lasisia ja posliinisia munia. Mutta
keskellä munakoria on kaikkein suurin ihmetyksen aihe. Siinä on strutsin muna. Muna
painaa luonnossa kaksi kiloa ja siihen mahtuu jopa kaksikymmentäviisi
kananmunaa.
Kahvit juotuamme, ja hartaushetken pidettyämme alamme
keskustella lintumaailmasta ja niiden munista. Johdattelen piiriläisiä
huomioimaan ympärillä olevan kevään, sillä pääsiäisen aikaan käy
lintumaailmassa kova tohina. Linnut kilpailevat pesäpaikoista, mihin munansa
voivat laskea ja että olisivat suojassa vihollisilta. Suurin osa linnuista
pesii pensaissa, puissa ja maassa. Yksi rouva innoissaan kertoo, että
yhdyskunnan muututtua monet linnut ovat alkaneet pesiä mitä
eriskummallisimmissa paikoissa. Hän muistelee nauraen, että miehensä oli
havainnut mustarastaan tekevän pesää talon seinää vasten kiipeilevään
köynnökseen. Toinen piiriläinen ihmettelee, että heidän parvekkeelle
unohtuneeseen joulukuuseen viherpeippo oli laittanut pesän. Pesäpaikoista
syntyy iloinen keskustelu.
Minä olen syntynyt ja kasvanut lakeuksien keskellä
Pohjanmaalla. Mieleeni tulee muisto eräältä maa-alueella, Vesinevalta. Keskellä
laakeita peltoaukeita kohosi matala, mutta iso kivikasa, joka oli pensastunut
ja maatunut. Kuovit tekivät sinne joka kesä kymmeniä ja taas kymmeniä pesiä.
Oli se meille ihmeellinen paikka. Isä vaati olemaan aivan hiljaa, saimme
katsella vain kaukaa. Kuovit lentelivät matalalla huolestuneina ja varoittivat:
”Kiki, kikiki.” Munat olivat suuria ja vihertäviä ja niissä näkyi tummia
kuvioita.
Meidän kaikkien huomio keskittyy strutsin munaan. Muna
avataan ja sieltä putkahtaa kaksi isokokoista munaa, musta ja valkoinen.
Arvaamme, että ne kertovat pääsiäisestä ja sen, minkä vuoksi juhlaa vietetään.
Mustasta munasta heijastuvat pitkänperjantain
tapahtumat. Alamme veisata: ”Käy
yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se. On Hengen viitoittama sen joka askele.
Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien.”
Valkoinen muna säteilee pääsiäisen riemua. Laulamme: ”Kristus
nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän
antoi.” Kaikki ovat hiljaa. Hetkessä on Pyhän tuntu.
Kerron piiriläisille vähän munien historiaa. 1800-luvulla
tuli Suomeen Venäjältä uusi tapa, munien värjäys. Aluksi vain säätyläisille
pääsiäismunat olivat tuttuja, sillä kananhoito ja siipikarjan pito olivat
harvinaisia.
Ylellisyystuotteisiin laskettavia posliini-, lasi-, tai
korumunia oli vain harvalla niiden kalleuden vuoksi. Mutta jos oli munia, niitä
voitiin värjätä sipulinkuorilla ja punajuuren mehulla.
Myöhemmin alettiin valmistaa niin Arabian posliinitehtaalla
kuin Iittalan lasitehtaalla hienoja, taiteilijoiden suunnittelemia pääsiäismunia,
joihin laitettiin pääsiäistervehdys XB. Kirjaimet tarkoittavat kirkkoslaavista
käännettynä ”Kristus nousi kuolleista”.
Näin tuli käytyä läpi korissa olevat munat. Jokainen sai
ottaa suklaamunan mukaansa.
”Oli ihana munakerho”, toteamme ja toivotamme toisillemme
Siunattua pääsiäistä.
19.4.19