Martin laittomat puuhat paljastuvat vuonna 2031. Paljastumisen
syynä on tietenkin rakkaus: nainen, mies ja toinen mies. Martti passitetaan
oikeuteen ja tuomitaan vankilaan.
Jo koulussa opettaja oli kiinnittänyt huomiota Martin
heiveröiseen ruumiinrakenteeseen ja huonoon ryhtiin. Poika toimitettiin ensin
lääkäriin ja sieltä ravitsemusterapeutin vastaanotolle äitinsä kanssa.
Terapeutti piti äidille ankaran puhuttelun. Lapselle pitäisi tehdä monipuolista
ruokaa. Varsinkin proteiinin saannista pitäisi huolehtia. Liharuuasta
proteiinia saisi. Saarnasta ei ollut toivottua apua, perheen dieetti jatkui
ennallaan: makaronia, ketsuppia, ruskeaa kastiketta ja perunaa.
Martti suoritti pakollisen oppivelvollisuuden ja ryhtyi
etsiskelemään työtä. Se oli vaikeaa ilman ammattikoulutusta ja hintelän
ruumiinrakenteen takia usein epäiltiin, jaksaako hän tehdä ruumiillisia töitä.
Silloin Martti muisti lapsuudesta kehotuksen proteiinipitoisen ruuan syömisestä
ja lähti niiltä sijoiltaan lähikauppaan. Hän piti jatkossa huolta siitä, että
hänellä oli joka päivä jotakin liharuokaa tarjolla perunan ja makaronin
lisäksi. Vähitellen hän oppi valmistamaan halvat, sitkeät lihapalat
syöntikelpoisiksi pitkällä haudutuksella ja kun hän alkoi kokeilla erilaisia
mausteita, ruoka alkoi myös maistua. Valitettavasti mies ei siitä yhtään
rotevoitunut eikä töitä löytynyt sen helpommin.
Sitten alkoi uutisissa olla huolestuttavia tietoja maapallon
lämpenemisestä. Suomessa vaadittiin kansalaisia vähentämään lihan syöntiä tai
mieluummin lopettamaan sen kokonaan. Lihan hintaa korotettiin ensin
ilmastoveroilla ja kun maapallo vain jatkoi lämpenemistään, säädettiin laki,
joka kielsi lihantuotannon kotimaassa ja lihan tuonnin ulkomailta. Samalla myös
lihan myynnistä tehtiin rangaistavaa. Lain voimaantulon jälkeen työttömiksi
työnhakijoiksi ilmaantui sadoin tuhansin entisiä lihantuottajia ja
ruokateollisuuden työntekijöitä. Martti ei saanut enää tilapäistäkään työtä.
Liha siirtyi mustaan pörssiin. Jobbarit salakuljettivat sitä
ulkomailta rekkalasteittain. Lihanhimon riivaamia oli suomalaisissa vielä
paljon. Martille lihansyönnistä oli tullut pakkomielle. Hän löysi itselleen
luotettavan pimeän lihan toimittajan ja kun tämä pyysi häntä apurikseen,
kunnollista korvausta vastaan tietysti, Martilla ei ollut kanttia kieltäytyä.
Lopultakin hän sai työtä.
Martin naapurina asui suloinen, Marttia vähän nuorempi
Hilda-neiti. He olivat ystäviä, vain ystäviä,
ja vierailivat joskus toistensa luona. Enempää Martti ei olisi
uskaltanut edes kuvitella, niin suloinen Hilda-neiti oli. Sitten Hilda löysi
itselleen sulhasen. Tämä katseli epäillen Martin ja Hildan suhdetta eikä oikein
uskonut, että kyseessä olisi pelkkä ystävyys. Mustasukkainen sulhasmies alkoi
vakoilla Marttia ja pääsi pian selville tämän touhuista. Hän paljasti Martin
laittomat puuhat poliisille.
Martti toimitettiin vankilaan. Elämä ei muuten muuttunut paljon
entistä kurjemmaksi, mutta vankilassa Martti joutui valtionhallinnon ohjeiden
mukaiselle kasvisruokadieetille: vihanneksia, juureksia, ties mistä tehtyjä
lihankorvikkeita ja usein jälkiruuaksi kukkakaalipirtelöä.
Ilmasto ei osoittanut viilenemisen merkkejä, huipputyöttömyys
maassa jatkui ja vankilat pullistelivat liharuokakriminaaleja. Sitten hallitus
vaihtui ja uusi pääministeri puhalsi pelin poikki. Järjestettiin
kansanäänestys, jonka perusteella eduskunta sääti lihalakipaketin. Se lievensi
liharuokakieltoja, salli valtion monopoliyhtiön tuoda maahan lihaa ja perustaa
valvottuja lihantuotantolaitoksia. Halukkaat kansalaiset saattoivat lunastaa
itselleen lihakortin, jolla voivat ostaa määräannoksen lihatuotteita viikottain
ja jonka avulla valtio samalla pystyi valvomaan heidän lihankulutustaan.
Valtion omistama Oy Liharuokaliike Ab perusti eri
paikkakunnille tyhjiin liiketiloihin myymälöitä, jotka eduskunnan päätöksellä
avattiin 5.4. vuonna 2032, klo 10. Seuraavana päivänä Martti pääsi vankilasta
ja kotimatkalla hän ensi töikseen pistäytyi – valtion lihakaupassa.
Antero Heikkinen