Kalevi seisoo
ikkunan ääressä katsellen ulos. Viereisestä huoneesta kuuluu hiljainen tuhina,
nukkuvan lapsen ääni. Ulkona hanki
kimaltelee kuin olisi timanttipölyn vallassa. Tämähän on kuin silloin! Silloin
kun Kekkonen valittiin ensimmäiselle kaudelle.
Vaalin jälkeisenä päivänä asiaa käsiteltiin
kansakoulun pihalla. Oppilaat olivat tyytyväisiä, ettei Fagerholmia valittu. Pelko
ruotsin kielen ylivallasta ei päässyt toteutumaan. Aamuhartaudet voitiin pitää
jatkossakin suomeksi.
Silloin Kalevilla oli muutakin
jännitettävää. Syntymäpäivä. Äiti antoi luvan kutsua muutaman koulukaverin
kylään. Sankari oli supattanut salaa kolmelle luokkakaverilleen: Jukalle,
Martille ja Jormalle kutsun ja saanut myöntävän vastauksen seuraavana päivänä.
Kalevin rinta oli kaarella ja askel kevyt
kotimatkalla poikaporukan johdossa. Sankarin tunnelma nousi kattoon viimeistään
siinä vaiheessa, kun äiti johdatti syntymäpäivävieraat keittiön asemasta
olohuoneeseen. Pöytä on katettu valmiiksi. Tarjolla on tuoretta lettivehnästä,
suklaapäällysteisiä keksejä ja jokaiselle vieraalle oma pullollinen vadelmalimonadia. Kaiken kruunaa täytekakku jonka äiti kantaa pöytään:
– Isä toi ruokatunnille tullessaan tämän
Thrubelta, sanoi äiti puolihuolimattomasti katsellen hyväntahtoisesti poikien hämmästyneitä
ilmeitä.
Martilla pyörii silmät päässä, kun hän
katsoo kakkua. Sitten hän ottaa aloitteen käsiin ja mittailee kakkua. Martti leikkaa
siitä ensimmäiseksi neljänneksen itselleen, ja kun on vauhtiin päässyt, niin
latooloput neljännekset juhlijoiden lautasille. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen
Martti hymyilee autuaasti ja toteaa:
– Suklaakakku on minun herkkua.
Se oli syntymäpäivien syntymäpäivä se,
muistelee Kalevi. Hän on viettämässä vaippakarnevaaleja pojan perheessä.
Lastenhuoneessa tuhina jatkuu ja ukki siirtyy keittämään itselleen
syntymäpäiväkahvit. Hän hengittää kahvin höyryä. Hyvältä tuntuu ensimmäinen
siemaus ja kaiken kruunaa herkuttelu suklaapatukalla. Tämä on laatuaikaa kun
saan juhlia syntymäpäivää ensimmäisen lapsenlapseni kanssa.
Aamupäivällä vajaa puolitoistavuotias tyttö
esitti ukille syntymäpäivän kunniaksi omaa ohjelmaansa, eli lelujen paikasta
toiseen siirtelyä. Kohta ruokailun jälkeen tyttö tulee sankarin luo ja ottaa
häntä sormesta kiinni. Yhdessä he kävelivät kohden lastenhuonetta.
Kalevi on hieman ihmeissään mitä tyttö
oikein tarkoittaa. Sitten asia selviää. Lapsi osoittaa, että ukin pitäisi käydä
lastenhuoneen varasänkyyn pitkälleen. Seuraavaksi hän siirtyy oman sänkynsä
viereen. Ukki nostaa tytön sänkyyn ja peittelee hänet. Lapsen kotkankatseen
saattamana hän käy pitkälleen. Kukaan ei ole kertomassa kumpi alkaa kuulua
ensin: lapsen nukkumatuhina vai ukin kuorsaus. Ensimmäiset sulamispisarat tipahtelevat
räystäältä ikkunalaudalle säestäen rummutuksellaan lastenhuoneen ääniä.