Elän
eristettyä elämää. Ei saa tehdä sitä eikä tätä. Kieltoja on todella paljon.
Onneksi olen tottunut jo lapsuudessa tämänkaltaiseen olotilaan. Yksi jota ei
ole vielä kielletty on mielikuvissa eläminen.
Niitähän
minulla riittää päivien piristykseksi.
Katsoin
televisiosta kuinka Viikingit tekivät ryöstöretkiä Brittiensaarille.
Tämänkaltaisiako minun esi-isäni ovat olleet? Tästä ohjelmasta sain lauantaina
ajattelemista koko päiväksi. Soturit lähtivät Norjasta laivalla merelle kohti
tuntematonta satamaa. Joillakin oli aikuisia perheenjäseniä mukana.
Moni
vaimo jäi kotimaahan odottamaan palaaja, joka ei ehkä koskaan tullutkaan
takaisin. Ohjelmassa näytettiin kaivauksia, joista etsittiin sotureitten
jäännöksiä. Sieltä löydettiin paljon sekä
luurankoja
että koruja. Yhdessä kaivauksessa tuli esiin kaksi jäännöstä vierekkäin ja
näytteiden perusteella todettiin tapetukseksi tulleet isäksi ja pojaksi. Miten
siinäkin perheessä odotettiin ja odotettiin kotiin palaavia.
Seuraavana
päivänä halusin ajatuksilleni iloisempaa aihetta. Keskityin meidän serkusten lapsuuteen.
Olin
joukon vanhin ja automaattisesti sain johtajan aseman. Reetta sinä sitten
vahdit toisia. Tämän kuulin jokaisena päivänä. Oli minulla kymmenenkunta
vahdittavaa. Samoilimme metsässä ja saimme idean rakentaa sinne urheilukentän.
Tästä tulikin puuhaa useiksi päiviksi. Pidimme kentän avajaiset ja samalla
lasten urheilukilpailut. Osuuskaupasta olimme käyneet ostamassa palkinnot
kilpailuun. Oli kynää ja vihkoa sekä puurokastikejauhoa. Nykyaikana harva
tietää mitään puurokastikejauhosta. Se oli meille karkkien korvike. Niinkuin
aikuisilla oli sikuri kahvin korvikkeena. Miten me keksimmekään aina uusia
leikkejä. Mielestäni vaarallisin oli uimassa käynti. Siellä me viihdyimme
pitkään. Aina palatessamme isoäitimme seisoi navetan päädyssä ja sanoi: ”Justis
olin lähös teit etsimää.”
Nyt
haaveilen lintulautaa mieheni ikkunan taakse ja hänet pyörätuolissaan ikkunan
eteen. Vierailukielto on jo noin kuukauden kestänyt. Sinä aikana hän ei ole
minua kohdannut.
Linnuksi
jos muuttua voisin
Laudalle
tervehdyseni toisin
Nokallani naputtaisin lasia suurta
Olisi
meillä jutunjuurta
Kertoisin koronasta
Kansakuntia riivaavasta
Se
esteen meillekin tuo
Ei
kohtaanmistamme suo
Uskomme
uuteen aamuun
Poistuvaan koronan haamuun
Itkut
silmistä poistuu
Tapaamiset taas toistuu
Reetta
Väänänen