Mitä toivo
on? Olen pohtinut asiaa Raamatun kautta pitkään. Raamattuhan antaa meille
toivon näköaloja mahdottomissakin tilanteissa. Esimerkiksi Abraham ja Saara
saivat lapsen hyvin iäkkäinä.
Nämä asiat
vaativat syvempää mietiskelyä ja niin päätän lähteä tutulle lähdepurolle
pohtimaan. Olin varannut selkäreppuuni kuivia klapeja ja tulitikut. Perille
päästyäni näen luonnon kamppailevan alkukevään jääpeitteistään vapaaksi. Puron
sineä pilkahtelee pulppuavassa alaporeessa. Sytytän nuotion, joka lähtee
vaivalloisesti palamaan, mutta innostuu loppujen lopuksi kauniiksi liekeiksi.
Mitä, jos
ihmisellä ei enää olisi toivon pilkahdustakaan. Silloin hän varmaan vaipuisi
kuoleman omaksi. Mutta kuitenkin, me ihmiset jaksamme vaikeissakin tilanteissa
toivoa, se on ihmeellistä.Itselläni on
ollut suljetun paikan kammo. Olen karttanut hissejä ja pimeitä tunneleita.
Muistan Teneriffalla, kuinka meidän perhe jäi hotellin hissiin. En joutunut
paniikkiin, mutta kauhea tunne minulle tuli. Ajan saatossa olen oppinut
vähitellen kulkemaan vapaasti ahtaissakin paikoissa.
Lisään
klapeja nuotioon, joka lämmittää mukavasti. Hyvä, kun varasin riittävästi
lämmintä päälle.
Mieleeni
tulee kaksi luolaonnettomuutta lähihistoriassa. Ensimmäinen oli lokakuussa 2010
Chilessä, kun kolmekymmentäkolme kaivosmiestä jäi kuparikaivokseen loukkuun 700
metrin syvyyteen. Toinen oli kahdeksan vuotta myöhemmin Thaimaassa. Silloin jäi
kaksitoista nuorta jalkapalloilijapoikaa ja heidän valmentajansa luolan
kielekkeelle, syvälle neljän kilometrin päähän tulvavesien yllättämäksi. Kuinka
tällaisissa tilanteissa selviää? Tätä ovat varmasti pohtineet monet viisaat,
mutta minäkin mietin asiaa. Niin kaivosmiehet kuin luolapojatkin joutuivat
ensin päivät ja viikot olemaan täysin tietämättömiä ulkomaailmasta. Oli pimeää
ja kostean kuumaa.
Yksi
vastaus on, että yhdessä kestetään paremmin kuin yksin. Ansaanjoutuneet saivat
tukea toisiltaan.
Kummallakin ryhmällä oli henkilö, joka vastasi luolissa olon turvallisuudesta
ja ilmapiiristä.
Chilen
kaivosonkalossa olevat olivat laulaneet ja kuunnelleet vastaavaksi nousseen
aamuhartauksia. Keinovalojen avulla kertoivat pitäneensä päivärytmiä
suunnilleen oikeassa. Thaimaan luolapojat saivat valmentajansa avulla meditoida,
sillä hän oli ollut entinen buddhalainen munkki.
Maailma oli
hyvin kiinnostunut onnettomuuksien sattuessa kummankin ansaanjääneiden
tilanteesta. Äidit, vaimot ja muut omaiset ja ystävät sekä koko maailmaa olivat
Herran edessä rukouksissa heidän puolestaan.
Ihme
tapahtui. Kaivosmiehet nostettiin onkalosta kuudenkymmenenyhdeksännen päivän
jälkeen hissillä. Hissi oli halkaisijaltaan seisemänkymmentäyksi senttimetriä
leveä ja luolapojat sukellettiin huumattuina aivan mahdottomilta näyttävissä
olosuhteissa kuivalle maalle.
Kohentelin
tulta. Erottelin pienet kekäleet erilleen ja poljin jäälumeen.
Usko,
toivo ja rakkaus, näiden sanojen avulla pääsin ja pääsen vapauteen.