Omin voimin

Eiköhän tämä jo riitä? Maria sulki kirjan ja päätti ruveta nukkumaan. Kirja oli vihreäkantinen kielioppikirja Omin voimin. Seuraavana päivänä olisi kielioppikoe, johon hän oli valmistautunut mielestään kylliksi.

Nukuttuaan pari tuntia hän heräsi kovaan vatsakipuun. Vanhemmat hälyyttivät paikalle terveydenhoitajan, jonka arvion mukaan oli lähdettävä heti sairaalaan. Sairaala oli Oulussa  kuuden-kymmenen kilometrin päässä. Taksilla sinne mentiin.  Tutkimuksessa selvisi, että umpisuoli oli tulehtunut ja se piti heti leikata. Tuntui vaikealta suhtautua luottavaisesti edessä olevaan toimenpiteeseen. Piti jäädä sairaalaan. ”Entä jos nukutusaine ei tehoakkaan minuun? He eivät ehkä tiedä, ettei se tehoa minuun...Mutta täällä minä olen tuntemattomien ihmisten keskellä, enkä tiedä kenelle uskaltaisin puhua.” Olo oli hämmentynyt ja arka.

Leikkaus meni kait hyvin, eikä potilas herännyt nukutuksesta kesken kaiken, vaikka hän sitä pelkäsikin. Hän oli pienten lasten huoneessa, vaikka oli jo yksitoistavuotias. Muut lapset huoneessa olivat häntä huomattavasti nuorempia. Hän huomasi kuinka eräs hoitaja, joka halusi yhden lapsipotilaan suosioon, otti  toisen potilaan tavaroista makeisia ja vei niitä maireasti suosikilleen. Marialle hän sanoi, että taitaa siellä Rantsilassa olla tosi saviset tiet, kun sinulla on nuo kumisaappaat.

Yöksi hoitaja sitoi Marian tiukoilla henkseleillä sänkyyn, ettei hän  putoaisi. Ne tiukat viilekkeet tuntuivat tosi pahalta, eikä niiden vuoksi voinut liikkua ollenkaan yöllä. Puolipitkät hiukset vedettiin myös niin tiukoille leteille, että tuli tunne ettei voi silmiään sulkea.

Jotenkin  hän siitä sairaalareissusta selvisi, mutta terveys ei ollut kuitenkaan kunnossa.  Leikkaushaava tulehtui ja oli tosi sairas olo. Viikon päästä piti mennä uudelleen sairaalaan. Haava piti avata kiireesti. Takkiakaan ei ehditty riisua ja taisivat ne saappaatkin olla jalassa.  Haava-alue paljastettiin kiireesti ja lääkäri aukaisi haavan. Huoneeseen levisi yököttävä haju. Lääkärillä oli tupakka hampaissa ja potilas jännitti, tipahtaisiko tuhkat haavaan. Haava jätettiin nyt auki ja sitä piti suihkuttaa joka päivä. Toipuminen pääsi nyt alkamaan, vaikka vatsan alue oli pitkään aran tuntuinen.

Kotona piti vielä lepäillä viikkokausia, eikä sitä kielioppikoetta taidettu pitää jälkeenpäinkään, mutta kielioppia on varmaan tullut opiskeltua pitkän elämän aikana.

 

Sisko Rutanen
2024


Takaisin tarinoihin