Rakastan saviruukkujen tummaa, poltettua ruskeaa,
Höganäsin vuoren uumenista, syvältä kaivettua savea,
tiivistä, Itämeren huuhtomaa, sopivaksi dreijaan
tekijän taitaviin, rakastaviin käsiin.
Vielä viimeinen hyväily sileään pintaan
ja ruukku on valmis raakapolttouuniin,
tuhanteen lämpöasteeseen,
yllään lasituksen himmeä kauneus.
Rakastan Skånen maaseutua,
saviruukkuja säilöntäaikaan,
täynnä puutarhan antia; kurkkuja, tomaatteja,
sieniä, sipulia,
syksyn keltaista, punaa ja kultaa.
Vaellan paikasta toiseen,
pienen merenrantakylän taloon poikkean,
ja portin kauniiksi vartijaksi huomaan
ruukun, niin suuren, etten litramäärää arvioi,
tyydyn ihailemaan vain;
omia tekemiään käyttävät.
Palaan kotiin,
kokemukseni saavat onnelliseksi.
Kaikkein onnellisin olen ruukuista,
jotka parvekkeellani
nyt asuvat.
Rakastan niitä, ja muistoja.
2025