Makeasti oravainen
Makaa sammalhuoneessansa:
Sinnepä ei Hallin hammas
Eikä metsämiehen ansa
Ehtineet milloinkaan.
Onnekas oravainen, tuntee olevansa turvassa, vaikka on taisteloa allans´ monta.
Turva on enemmän kuin lukittu ovi tai vahva käsi. Kammiosta korkeastakin voi pudota. Turva on tunne, joka syntyy, kun tietää olevansa suojassa – ei vain vaaroilta, vaan myös yksinäisyydeltä ja epävarmuudelta.
Isän kaatuminen aiheutti monelle sotaorvolle lapsuuden ja nuoruuden aikaista turvattomuutta. Suurimmalle osalle jäi kuitenkin äiti, mutta hänelle siirtynyt taloudellinen ja henkinen vastuu saattoi vaikuttaa myös äidin ja lapsen välisiin suhteisiin. Äidillä ei ollut aikaa eikä aina voimiakaan kuunnella lapsiaan. Lapset oppivat olemaan hiljaa, kun aikuiset itkivät.
Kaikille sotaorvoille ei jäänyt äitiäkään. Hän saattoi menehtyä suruun, sairauteen, tai nääntyä ylivoimaisen työtaakkansa alle. Jos isovanhemmilla tai muilla lähisukulaisilla ei ollut mahdollisuutta, tai ehkä ei aina haluakaan huolehtia orvoista, saattoi joillakin olla eessä mieron tie. Sellaisistakin kohtaloista on kuultu, kun sotaorvot ovat vihdoin alkaneet saada äänensä kuuluviin.
Meillä neljällä sotaorvolla oli isän kaaduttua turvana isän vanhemmat, ukki ja mummu. Myös äidin vanhemmat olivat vielä elossa, mutta en muista heidän paljon meistä huolehtineen. Suuren suvun tytär oli nainut miehen, jolla ei vielä ollut edes omaa kotia, eikä ehtinyt ennen kaatumistaan sitä hankkiakaan. Asuttiin ukin ja mummun talossa.
Kymmenen vuotta mummua vanhempi ukki kuoli jo melko pian poikansa kaatumisen jälkeen. Onneksemme meille ja äidille jäi vielä vakaa ja rakastava turva, mummu. Hän oli aina läsnä ja luotti siihen, että selvitään, vaikka kaikki ei palaisikaan ennalleen.
Kun äiti oli menossa uudelleen naimisiin, kyselivät kyläläiset, miten meidän käy, kun äiti muuttaa uuden miehensä luo. Jättääkö hän meidät mummun kanssa keskenään asumaan. Sanokaa niille kyselijöille, että ei äiti minnekään lähde, sanoi mummu. Hänen sanaansa luotettiin eikä huolestuttu. Ei äiti lähtenyt. Isäpuoli muutti meille sitten, kun me orvot olimme jo aikuisia.
Oravaäiti kasvattaa poikasensa yksin. Oravaisä ei siihen osallistu.
Siellä
kiikkuu oravainen
Armaan kuusen äitinrinnass’:
Metsolan kantele soi!
Aino Tapaninen
2025