Hän on isäni. Jos eläisi olisi jo yli satavuotias.
Hän keräsi monia asioita, mutta osto-ja myyntiliikkeiden
romuamisen jälkeen, hän keräsi metsäpalstoja.
Näistä vanhojentavaroiden kaupoista hän osti halvalla
itselleen vaatteita. Housuja ja lierihattuja, joskus kirjojakin.
Hän jostakin lehdistä tai muusta hankki tieoja myytävistä
metsäpalstoista. Pääasiassa halvoista ja oman pitäjän alueelta tai lähiseudulta.
Kävi palstan katsomassa kulkien linja-autolla, polkupyörällä tai jalkaisin.
Arvioi metsänpuuston ja maalajin. Laskeskeli milloin voisi harventaa ja myydä.
Kaksi palstaa hän osti Kurolanlahdesta yli kahdenkymmenen kilometrin päästä
kodistamme. Maantieltä noin kymmenisen kilometriä kylätietä palstalle.
Sitten hän osti pienen palstan saaresta, jossa minun mökkini
nyt on. Seuraava oli Kiuruvedeltä ja sitten pieni palsta Lapinlahdelta. Se oli
minun omistuksessa joitakin vuosia. Tein sieltä puunmyyntiäkin neuvojan avustuksella.
Sitten möin palstan metsän rajanaapurille.
Mitä vielä olisi Oskari tehnyt jollei olisi tullut vanhaksi ja sairaaksi. Vielä hän sairaalassa ollessaan suunnitteli ostavansa aasin. Aasille keräisi heinää tienvarsilta ja hakisi pojanpoikansa koulusta neljän kilometrin päästä. Tätä hän ei ennättänyt tehdä, sillä hän kuoli sairaalasta pääsyn aamulla sairaalan sängylle vessassa käynnin jälkeen.
Innostui hän noina
metsänostovuosina kovasti metsänhoidosta. Opiskeli metsäalaa.
Leimauskilpailuissa kävi, melko usein voittaenkin.
Kirjoittaessani isästäni soitin silloiselle metsäneuvojalle
isän kiinnostuksesta metsänhoidosta. Hän sanoi, että isällesi metsä oli
uskonto. Niinhän se oli. Myöhempinä vuosina hän lähti metsään vesurin kanssa
joka päivä. Sunnuntaisin hän laittoi vähän paremmat vaatteet päälle. Näin
metsässä kävellessäni hänen joskus tukeneen kepillä taimia, jotka olivat
kallellaan.
Oskari keräsi myös hevosia. Tuotiin Karjalasta kaksi hevosta , yksi jouduttiin luovuttamaan sotimaan. Sampsa niminen hevonen eli Maaningalla noin kaksikymmentäkolme vuotiaaksi. Lopuksi se ei jaksanut kuin vähän kävellä marjapensaitten ympärillä. Sitten isä luopui siitä.
Yleensä oli useita hevosia. Hän osti ja myi. Talvimarkkina
-aikaan hän joskus lähti markkinoille hevosella jäitä myöten, jotain jotain
viis-kuusikymmentä kilometriä. Tuli takaisin uudella hevosella tai jopa
kahdella. Hänellä oli hevosystävä Kuopiossa. Mies eli hevoskaupoilla. Tuli
meillekin muutaman kerran vuodessa yhden tai kahden hevosen kanssa. Lähti eri
hevosten kanssa pois.
Eräs naapuri oli kirjoittanut isän hautajaisiin kukkakimppuun
sanat - ”ja minä lähden mutta linnut jää
tänne ja laulavat ja minun metsäni jää, vihreät puut ja kukat.”
Maija Silmärinen
4.03.2022