Elintaso ja jokapäiväisen elämän olosuhteet ovat muuttuneet tosi paljon suomalaisissa perheissä viimeisten vuosikymmenien aikana. Aikaisemmin oli tavallista, että useamman sukupolven ihmiset asuivat yhdessä ainakin maaseudulla. Minun lapsuudessani samassa talossa perheeni kans asuivat äitini vanhemmat ja lisäksi äidin poikamies veli. Siinä ei varmasti ollut kovin paljon mahdollista ottaa omaa tilaa ja yksityisyyttä.
Minulla on selkeä muisto mielikuvitusleikeistäni itsekseni vihreän kamarinoven takana. Olin varmaankin kuullut, että perheeseen odotettiin uutta vauvaa ja halusin elää mukana uudessa elämäntilanteessa. Kerroin isälleni, että minulla oli pikkusisko kamarin sängyssä. Siellä häntä hoidin ja ruokin. Isä tuli katsomaan ja sanoi, etteihän täällä ole ketään. Sanoin hänelle, että vauva meni piiloon sängyn alle. Minun on täytynyt olla silloin aika pieni, koska sisareni on vain kolme vuotta minua nuorempi.
Sen saman oven takana piti joskus olla kiltisti, kun pirtissä tehtiin jouluvalmisteluja. Monet lahjat tehtiin itse. Muistan saaneeni joulupukilta muun muassa itsetehdyt puiset nukenvaunut. Veljeni sai puusta tehdyn leikkiauton. Rakkaimman nukkeni Liisan vartalo oli itse tehty valmiiseen päähän. Sama nukke saattoi sitten hävitä vähän ennen joulua ja pukki toi sen sitten aattoiltana entistä ehompana, kun kuluneita osia oli korvattu uusilla.
Sisko Rutanen
2024