Paluu lapsuuteen

Äiti sanoo, että saan lähteä leikkimään serkkujen luokse. Askel on kepeä, kun kuljen Tuija-nukke kainalossa lähes kilometrin matkan metsäpolkua pitkin serkkujen luo.

Kevätaurinko on sulattanut pälven serkkujen kotitalon seinustalle. Levitämme Marja-Leenan kanssa maahan räsymaton ja kotileikki alkaa. Marja-Leenallakin on melkein oikean vauvan kokoinen posliinipäinen, kangasvartaloinen nukke, jonka nimi on myös Tuija. Marja-Leenan Tuija osaa itkeä ihan oikeasti, kun sen vatsaa painelee. Tuijani sulkee silmänsä nukkuessaan. Silmät ovat kauniin siniset ja silmissä on pitkät, oikeat silmäripset.  Marja-Leena sovittaa Tuijani punaista hametta ja vaaleaa puseroa lapselleen. Minä sovitan lapselleni serkkuni lapsen vaaleanpunaisia pitsineuleisia polvisukkia ja mekkoa. Hienon neulemekon suojaksi laitan vaaleansinisen nailonkankaasta ommellun esiliinan.  

On lastemme päiväuniaika. Laitan lapseni punaiseen puiseen kehtoon. Pienellä jakkarapöydällä on pellistä tehtyjä astioita; tarjotin, kahvikuppeja, lautasia, kahvipannu ja maitokannu. Peltihellalla on kattilassa kiehumassa vettä.

Lähdemme Marja-Leenan kanssa kauppaan. Kädessäni on punavalkea käsilaukku, jossa on napsahtava lukko. Kauppa on serkkujeni kotitalon vielä asuinhuoneiksi rakentamattomalla vintillä. Markku-serkku, Marja-Leenan pikkuveli on kaupan myyjä. Myytävänä on Pauligin Paula-kahvia, Huomio-kahvia ja Meiran Kulta-Katriinaa ja Koronaa. Paperiset kahvipaketit on täytetty sahanpurulla ja purun päälle on laitettu pahvinen autokortti ennen paketin sulkemista. Myytävänä on Sirkku- ja Pulmu-palasokeria, lasisissa pulloissa Visko-, Vuokko- ja Altanta- kahvikermaa. Metallisissa pienissä purkeissa on mausteita, kanelia, maustepippuria ja leivinjauhetta. Karkkipusseissa on siloteltuja karkkipapereita. Tarjolla on Fazerin parhaita karamelleja (Geisha, Islanti, Kiss -Kiss, Lakta, Rapu, Rex ja Tosca), Pihlajakarkkeja, Da Capo-suklaapatukoita keltaruskeissa papereissa sekä lakritsapötkyjä mustapunavalkoisissa kääreissä, joissa on musta ihmishahmo. On ihania Ruususuklaalevyjäkin. Näyttää olevan tupakka-askejakin, Saimaata ja Työmiestä. Meillä on mukana rahaa. Olemme laittaneet oikeita kolikoita paperin alle ja värittäneet päältä öljyväriliidulla, jolloin kolikon kuvio on jäljentynyt paperiin ja kolikko on ollut valmis leikattavaksi käyttöön. Markku laskee ostosten hinnat helmitaululla.

Meillä on jo kiire laittamaan ruokaa lapsille. Poimimme ensimmäisiä leskenlehtiä, joiden terälehdistä saamme voita. Löytyy kaarnanpaloja ruisleiväksi, männynkäpyjä lihapulliksi.  Kesällä luonnosta löytyisi ruoka-aineita enemmän, leskenlehtien lehtivanat raparperiksi, juolavehnän jyviä riisiksi.   

 On ensimmäinen koronakevät vuonna 2020. Avoimesta ikkunasta kuuluu heleä-äänistä laulua: ”paljon onnea vaan…”. Kurkistan ikkunasta nähdäkseni, onko pihalla syntymäpäiväjuhlat. Vastapäisen talon tytöt Hilja ja Sara siellä vain laulavat nukeilleen onnittelulaulua. He leikkivät terassilla kotileikkiä. Ihan kuin minä ja serkkuni Marja-Leena leikimme 1950-luvulla nykyisin Varkauteen kuuluvassa Akonlahdessa.

Helena Lindgren

2.10.2021


Takaisin tarinoihin