Parveke-elämää

Kodissamme on lisähuone: lasitettu parveke. Se on kotimme tilavin huone, sillä se on koko huoneiston pituinen, noin 24 neliötä. Parvekkeen pitkältä sivulta avautuu metsäinen näkymä kadun toisella puolella olevan talon ylitse Neulamäen ja Laivonsaaren suuntaan, lyhyeltä sivulta näkyy parvekkeen kohdalla kuusia, oikealla sivummalla kolmikerroksinen vaalea kerrostalo ja Puijon torni. Maisema vaihtuu vuodenaikojen mukaan, lehtipuut vihertävät ja kellastuvat ajallaan. Parvekkeelta voimme seurata taivaan ilotulitusta auringonlaskun aikaan. Välillä taivas on liekeissä ja Puijon torni komeasti valaistuna.

Lasituksen ja lattiaa peittävän pehmeän maton ansiosta voimme oleskella parvekkeella lähes ympäri vuoden. Maaliskuun alussa, heti kun pienet ruukkunarsissit tulevat myyntiin, ostan keittiötilan ikkunan eteen parvekelaatikkoon kolme narsissiruukkua. Kevään edetessä parvekkeemme muuttuu puutarhaksi pienoiskoossa. Tärkeintä elämässä on puutarhan hoito… Hankimme sinne tomaatintaimia, yrttejä ja kukkia. Tämän kesän menestystuotteeksi on osoittautunut avomaankurkku, joka tuottaa napakoita kurkkuja vielä nytkin syyskuun loppupuolella. Kesällä parveke on kasvihuoneemme, jossa riittää pientä terapeuttista puuhaa.

Jo varhain keväällä parveke on niin lämmin, että pystymme juomaan siellä päiväkahvit. Kesäaamuina meillä on miehen kanssa vuorotellen parvekeaamu.  Aamuvuorolainen saa nauttia aamiaisen parvekkeella ja lukea sanomalehdet rauhassa. Sanomalehden saa levitettyä vihreälle pöydälle. Vanhan, vihreän bistrotuolin istumamukavuus tosin kärsii esteettisyyden kustannuksella. Joskus kultainen aamuhetki häiriytyy, kun huoltoyhtiön mies pärisyttää säksättävää nurmikonleikkuria tai kovaäänistä lehtipuhallinta ihan parvekkeen lähistöllä. Häiriö saattaa olla myös peräisin Kysin katolle laskeutuvasta pelastushelikopterista, jonka pörinää ei voi olla kuulematta.

Käymme parvekkeella saunasta jäähyllä ympäri vuoden. Joulusaunan jäähyllä istumme kynttilöiden valossa ja katselemme tummaa tähtitaivasta.

Parveke on monitoimitila. Kun keväällä ensimmäisen kerran talven jälkeen vien pyykit parvekkeelle kuivumaan, tuoksuu puhdas, ulkona kuivattu pyykki ihanan raikkaalta. Joskus tunnen nenässäni, että naapuritkin kuivattavat pyykkinsä parvekkeella. He käyttävät voimakashajuisia pesuaineita, joiden tuoksu ärsyttää hajuherkkää nenääni. Muutaman kerran kesässä pystytämme parvekkeelle lastenlasten iloksi vanhan leikkiteltan, joka on kuin Peppi Pitkätossun Huvikummun talo. Teltassa toimii pienokaisten pyörittämä ravintola tai kauppa. Oi iloa!

Kesällä viemme vieraamme parvekkeelle ihailemaan maisemaa ja nauttimaan lasillisen tervetuliaiseksi. Silloin unohtuu helposti, että jälleennäkemisen iloinen puheensorinamme saattaa häiritä naapureita.

Kesän kääntyessä syksyksi ja iltojen hämärtyessä otamme lyhdyt esille ja sytytämme kynttilät. Leppeässä säässä istumme parvekkeella iltapalalla. Katselemme taivaalle ja kuulostelemme, vieläkö kuuluu tervapääskyjen kimeä sviir srrii ja näkyykö niitä kisailulennossa. Jos tervapääskyjä ei enää näy, toteamme laulun sanoittajaa lainaten: Suomen kesä kestää hetken aikaa vain, mut sen hetken maailma tarjoo parastaan. *

Parveke on minulle hyggeä!

*Sanoittaja Olli Halonen


Helena Lindgren
30.9.2025


 Takaisin tarinoihin