16.11.
keskiviikkona
Iäkäs nainen katselee itseään peilistä. Hiukset ovat kasvaneet niin etteivät oikein jaksa kohota. Onneksi huomenna on kampaaja. Leikkauksen ja hiustenhoidon yhteydessä kampaaja aina hieroo päätä. Se rentouttaa mukavasti. Tämä pimeä aika tuntuu jotenkin rasittavalta. Ja on kuitenkin niin monenlaista ohjelmaa. Ihan tärkeitäkin tapahtumia, joita varten on joutunut ajattelemaan asuakin hieman tarkemmin. Vyötärö on kadonnut, joten tuntuu etteivät vaatteet oikein istu. Ja pitäisikö juhliin meikatakin? Korona aikana sekin on unohtunut kokonaan, kun kasvot on pitänyt peittää maskilla.
18.11.
perjantaina
Suhteeni jouluun on muuttunut monta kertaa elämäni aikana. Lapsuuden perheessä jouluun liittyi liian paljon salaisuuksia. Ensinnäkin koko joulupukkihomma ja sitten se, kun mummo aina pilasi ilmapiirin. Hän varmaan mielensä herkistyttyä palasi suremaan suuria menetyksiään. Ja siitäkään ei voinut puhua. Ensin valtava tohina jouluvalmisteluissa ja sitten tunnelma lässähti.
Nyt eläkkeellä ollessa olen saanut tehdä valmisteluja vähitellen. Lapsenlapsia ja jo aikuistuneita lapsianikin haluan muistaa lahjoilla. Kortteja tulee lähetettyä ja muovikuusi pystytettyä. Pimeänä aikana on mukava käydä joissakin joululaulutilaisuuksissa ja konserteissa ja muutenkin kirkossa. Aattona sitten kokoonnumme vuorotellen erään ystävättären kans toistemme kotiin ja kutsumme lapsista syömään yhdessä ne joilla ei ole omaa perhettä.
Tänään kirjoitan sitten jotakin
suhteestani luontoon. Se taitaa olla käytännönläheinen. Onhan meillä täällä
Suomessa neljä vuodenaikaa, joiden erilaisuus vaatii meitä ottamaan luonnon
koko ajan huomioon. Se on eräänlaista rikkautta, mutta kyllä vuodenajan
vaihtuminen vaatii aina ensin
sopeutumista. Syksyllä palelee ensimmäisillä viileillä ilmoilla joka paikassa
ja kesällä tuntuu usein liian kuumalta.
En taida olla mikään luontokokemuksien fiilistelijä. Nautin kuitenkin kävelystä rauhallisessa luonnossa esimerkiksi syksyisessä metsässä sekä marjastamisesta ja sienestämisestä. Uinti järvessä kesäiltana on ihan toista kuin uimahallissa. Talviset hiihtolenkit piristävät mieltä varsinkin kevättalvella, jos aurinko paistaa ja hanki kimmeltää ympärillä. Pimeänä vuodenaikana taas tunnen usein, että näillä kulmilla elävien ihmistenkin pitäisi vaipua talviunille niinkuin karhut.
Sisko Rutanen
2022