Marja ja Kauko
ovat vetäytyneet viettämään ansaittua lomaa mökille. He nauttivat maaseudun rauhasta
ja hiljaisuudesta. Talvi on ollut kiireistä, todella hektistä jatkuvaa
puhelimessa päivystämistä. Yhteisestä sopimuksesta kesämökki on nettivapaata
aluetta. Tämä tarkoittaa sitä, että puhelimet ovat suljettuna kokonaiset kaksi
viikkoa.
Uskomaton kesä! Juhannuksen kylmien jälkeen
hellettä on riittänyt melkein elokuulle saakka. Edes yöllä mittari ei ole
laskeutunut kuin hieman alle kolmenkymmenen. Hikisissä lakanoissa pyöriskellyt
Kauko on muutaman kerran miettinyt työterveydessä käyntiään ja niitä kokeita
joita hänestä otettiin. Vatsa oli vihoitellut, mutta nyt se on kunnossa.
Pariskunta kattaa aamiaisen suuren tammen
alla olevalle puutarhapöydälle. Nautinnollisen hiljaisuuden vallitessa ja
lempeän tuulen hyväillessä sieraimiin sekoittuu tuoreen kahvin ja uunilämpimien
sämpylöiden tuoksu. Sanoja ei tarvita katseet riittävät kertomaan toisilleen
kuinka hyvä heillä on.
Tieltä kuuluu lähestyvän auton ääni. Kuka
kumma tänne nyt on tulossa, ajattelee Kauko. Ei ole totta! Työkaveri Saku
pysäköi Audinsa portille ja kiirehtii kohden aamiaistaan nauttivia.
– Se on ilmoja pidellyt, sanoo Saku
tervehdykseksi.
– Niin on. Tule kahville.
Saku tulee pöytään seuraksi. Marja kaataa
vieraalle kupillisen. Saku kaivaa taskustaan kirjeen ja ojentaa sen Kaukolle:
– Ovat yrittäneet soittaa sinulle, mutta
kai akku on lopussa kun et vastaa.
Kauko avaa kädet vapisten työterveyden
kirjeen. Hän näkee kirjaimet, mutta ei oikein saa sanoista selvää. Silmissä
tanssii sana: syöpäepäilys ja paikka keskussairaalassa. Kaukon valtaa vilunväristykset.
Routa kylmentää pään eikä pakastuneista aivoista tahdo tulla järkevää sanaa.
Ihana tunnelma aamiaispöydässä muuttui kerralla talviseksi lumimyrskyksi.
Kauko ei osaa edes estellä kun Saku tarjoaa
kyytiä sairaalaan. Hän istuu tahdottomana etupenkillä. Marja jää laittamaan
paikkoja kuntoon ja tulee perässä.
Sairaalan edessä hän ei ensin osaa nousta
autosta. Hänestä tuntuu, että routa on vallannut koko kehon ja jalat ovat syväjäätyneet
kalikat.
Saku saattaa Kaukon perille saakka.
Ystävällinen lääkäri on vastassa ja vie Kaukon huoneeseensa. Lääkäri tutkii
tietokoneelta Kaukon tietoja. Hän pyörittelee päätään ja mumisee itsekseen. Muminan
keskeltä kuuluu jotain, että tässä on nyt jotain mätää. Muminasta Kauko
pakastuu lisää. Lääkäri pyytää Kaukon kertomaan nimensä ja sotunsa. Sitten hän
kysyy:
– Siis Kauko Eerik! Eikä Kauko Johannes?
Sanohan vielä osoite ja syntymäaika.
Kauko kertoo pyydetyt tiedot. Hänellä on
vilunväristyksiä edelleen helteestä huolimatta.
– Tässä on nyt jotain pielessä. Onko sinut
sotkettu aikaisemmin samana päivänä syntyneeseen ja samannimiseen mieheen.
– Samassa koulussa oltiin,
rinnakkaisluokilla. Taisin joutua pari kertaa kaiman takia jälki-istuntoon.
– Meidän on pyydettävä sinulta anteeksi
tämä sotkeennus
ja turha järkytys…
– Ettäkö minä en…
– Meidän pitää löytää kaimasi. Sinulla ei
ole…
– Ettäkö tämä oli väärä hälytys. Minullako
ei olekaan… Minä soitan heti Marjalle.
Kauko kaivaa puhelimen esiin ja kytkee
virran päälle. Kännykkä soittelee sinfoniaorkesterin tavoin ladatessaan
tekstiviestejä luettavaan muotoon. Marjan puhelin ilmoittaa olevansa vapaalla. Heinäkuinen routa suli äkisti Kaukon aivoista.
Keijo Karhunen